Tsuida duida osaatsä uida

Juhannusaattona käytiin polskuttelemassa oikeen ajan kanssa. Nuppu ja Zira yleensä lähinnä vaan läträävät rannassa, uivat kyllä, mutta vedessä pitäis olla jotain haettavaa. No Nessahan ui ihan vaan uimisen ilosta ja tälläkin kertaa joutui tylsästi polskuttelemaan fleksin nokassa. En löytänyt keppejä rannan lähistöltä, joten heittelin kiviä järveen ja kun lärtääjä kaksikko ei sitten löytänytkään vedestä mitään haettavaa, niin kävivät useempaan kertaan katsastamassa kauempana olevat lumpeenlehdet .  Tässä hieman uimanäytteitä.
Uimanäyte 1
Uimanäyte 2

Jälkiäkin on taas poljettu. Perjantai aamuna pakotin Esan polkemaan jäljen. Matka oli n350m, kulmia 2 ja maasto oli helppoa ja reilun tunnin kerkisi jälki muhia. Jälki meni ihan ok, mutta 2 keppiä jäi. Ensimmäinen ja varmaankin kolmas. Kolmannen kepin tienoilla taisi ajaa jälkeä jäljen sivussa, en ole varma. Jälkeä tai keppjä ei ollut merkattu.
Lauantaina tein jäljen eri maastoon, pituutta taisi olla 450m. Pohja paikoin korkeaa varvukkoa, sammalpeitteistä kalliota (maastonmuotovaihtelua). Yhdessä kohtaa jälki meni ihan vettä täynnä olevan ojan viertä, oja tuli yllätyksenä vastaa, siihen siis kulma ja hieman mietitytti mitenkähän mahtaa tässä käydä. Yhden kiven kiersin niin, että otin tukea kiven päältä. Odotusajalla käytiin ottamassa vähän tottista, seuraamista, muutama ruutu ja esteet. Ja sitten jäljestään. Jana olisi ollut muuten ihan ok, mutta otti takajäljen. 1 keppi jäi, mutta muuten jäljesti hyvin. Kiven kohdalla nuuskutteli myös sieltä päältä mihin olin koskenut, eikä ojakaan tuottanut mikäänlaista ongelmaa. Mutta tuohon meni aikaa 20min. Eli se on hidas.
Sunnuntaina oli taas vuorossa suhteellisen helppoa maastoa (uusi meille)  ja lyhyt 250m pitkä jälki, muutama kulma ja muutama polun ylitys ja tunnin vanha. En tiedä kuinka paljon siellä ihmiset liikkuu, on lähellä yleistä kuntorataa.  Jälki meni ok, kaikki kepit nousi ja polkujen ylituksissäkään ei ollut ongelmaa.  Ja nyt oli vähän tullut lisää vauhtiakin.
Itse olen tuon hitauden aiheuttanut puuttumalla liikaa sen jäljestykseen. Pieni paine jäljellä on kaiketi ihan hyvä, mutta haluaisin sille silti mukavamman ilmeen. Nyt onkin tehty vain merkkaamattomia jälkiä, että en voi kuin antaa koiran ratkaista. Ollaan päästy ajamaan myös 2 ihan vieraan tekemää jälkeä. Ensimmäisen jäljesti ihan hyvin, oli kyllä vähän epävarman oloinen ja nosti vain 2 viimesintä keppiä. Toinen alkoi hyvin, ensimmäinen keppikin nousi, mutta sitten jälki kulki suolla ja suolla on lehmänläjän näköisiä paskakasoja, joihin kaatuikin sitten koko jälki ja koira. On muuten yllättävän vaikeaa luottaa ihan täysin siihen koiraan. Minä myös voin kuvitella, että jälki menee eri suuntaan kuin koira olisi menossa, enkä meinaa lähteä ollenkaan sen mukaan. Noita pitää päästä ajamaan ehdottomasti lisää, ihan itsenikin takia.
Nessa ilmaisee kepit menemällä maahan. Ottaa sen myös suuhun, joten on varmasti paikallistanut kepin ennen ilmasua. Keppejä vahvistaakseni  olen kehunut jo kun näen, että siinä taitaa olla keppi, rupeaa siis hakemaan sitä maasta. Nyt muutaman kerran olen huomannut, että on mennyt yli, mutta sitten on ikään kuin lamppu syttynyt , hei siinähän olikin keppi, ja palannut ilmaisemaan sen. Tuolloin ei ole kyllä mennyt kuin muutaman metrin yli. Kuutos kepistä on myös ollut ihan super palkka, jonka toivon tuovan vähän nopeutta siihen jäljestykseen. Uskon/toivon, että varmuus tuo myös nopeutta.
Loppun vielä viimeviikoisia paimenkuvia .

Iso leikkikenttä ja lampaita

Nessa kävi luonnestestissä 16.6 Nokialla. Tuomarit oli Irene Puputti, Marco Vuorisalo ja joku harjoitustuomari.
Nessahan meni kentälle sillä mentaliteetillä, että nyt pääsee leikkimään  ja haastoi haastettelun aikana tuomaria leikkiin. Harjoitustuomari leikitti Nessaa ja jotenkin ihmettelin, että miten se nyt noin huonosti leikkii. Videolta löytyikin sitten syy, leikittäjä leikitti koiraa koira ihan remminmitan päässä roikkuen, löysää ei tullut koko leikitystuokion aikana.  Videolta kuuluu kuinka koira  kuristaa kohta itsensä ja sitten tulee keppiin läppäsy. Koska koira putosi kalikasta, se ei kestänyt tuomareiden mielestä painetta, joten taistelutahto +2 kohtuullinen.  Taistelutahto +2 kohtuullinen, siihen kastiin aikapitkälle pääsee kaikki, jotka jotenkuten leikkivät. Ziran arvosteluohjeessa seisoo sama +2 kohtuullinen, vaikka muistaakseni se ei leikkinyt muutakuin minun kanssani. .
Kelkan alussa Nessa haastaa leikittäjäänsä uudelleen leikkiin, kunnes huomaa kelkan lähestyvän. Nessa menee katsomaan kelkkaa samantein kun se pysähtyy. Tynnyrilläkään ei mitään ongelmaa ollut. +1 hieman pehmeä hieman yllätti. Pehmeyteen käsittääkseni vaikuttaa, kuinka koira palautuu ikävistä asioista, jääkö joku kummittelemaan, kerääkö koira kuormaa testin aikana. Nessan mieltä ei kyllä saatu testin aikana järkytettyä.
Toimintakyky +1 kohtuullinen. Ei kuulemma ihan kaukana +2:sta, tuomari olisi toivonut enemmän kommentointia seinässä. Itse olen kuvitellut, että seinäkokeessa katsotaan koiran terävyyttä. Tomintakyky voidaan rinnastaa koiran rohkeuteen.
Tässä tulokset kokonaan:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++

Loppupisteet 142p, laukausvarma.

Hauskaa tuntui Nessalla olevan koko testin ajan, ei kovin saatu neidin mieltä järkkymään koko aikana. Pimeässä huoneessa kuulin Nessan kokoajan liikkuvan kolinoista huolimatta. Kovin kiire sillä ei ollut minun luokse, touhuili jotain, mutta tuli ilman apuja paikalle. Seinässä Nessa hieman pakotti itse itseänsä ja laittoin maahan. Sieltä sen kummemin väistelemättä katseli kun täti huitoin kepin kanssa. Nessa on tosi avoin vieraita kohtaan ja luulen oikeasti, että Nessa ei vaan voi uskoa, että kukaan ihminen voi tehdä sille pahaa.  Noihin pisteisiin menee kyllä monen näköistä monta erilailla käyttätyvää koiraa. Ihan kaikkea en noista suorilta allekirjoita, mutta näkemyseroja taitaa aina vähän olla. Luonnetesti samoin MH-kuvaus pitää nähdä itse, pisteet ei todellisuudessa paljoakaan kerro. Mielestäni testi meni hyvin ja Nessa oli ihan oma railakas itsensä koko testin. Koira palautuu ikävistä tilanteista (vaikka ei ne tilanteet tainnut Nessan mielestä olla kovin ikäviä) nopeasti, eikä mistään jäänyt kummituksia. Itse tykkään tosi paljon Nessan avoimuudesta ja elämänasenteesta. Onhan silläkin omat ärsyttävyydet (esim. uimismania), mutta ne on pientä hyvien ominaisuuksien rinnalla. Nessa arvosteltiin luonnestissä erittäin vilkkaaksi. Kyllähän se oikeassakin elämässä huomaa paljon asioita, mutta vaikka onkin vilkas, niin Nessa ei ole ollenkaan häiriöherkkä töitä tehdessä, keskittyy itse tekemiseen. Ja ennen kaikkea osaa myös rauhoittua kun on sen aika.  Testissä leikkiin haastamiset taitaa aika pitkälle juontaa juurensa muutamista maalimiehen leikityspäivistä. Puolustuhalukin taisi mennä aika pitkälle leikin varjolla .

Tässä linkit Nessan luonnetestiin.

http://www.youtube.com/watch?v=5l95mmcOKy8&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=-yy3pL5adI8&feature=youtu.be

Sunnuntaina käytiin taas paimennessa Somerolla. Nyt oli tytöllä alkuunsa ihan korvatkin tallella ja kaksi ensimmäistä kierrosta meni ihan kivasti. Kolmas kierros tehtiin isolla pellolla isolla laumalla. Alkuun meni ihan ok, mutta sitten jäätiin jumiin (tai minä jäin) kun en saanut sitä maahan kuin hetkellisesti.  Tarpeeksi paljon kun koira sekä minä turhauduttiin, niin loppu olikin sitten aika kaaosta. Ohjaaja sai noottia, että pitäisi antaa koiralle enemmän tilaa ja päästää se tekemään itsenäisesti. Mutta kun ei vaan uskalla/pysty, vaan koko ajan yritän kontrolloida sen tekemisiä. Hienosti meni paimennukset, lukuunottamatta sitä lopun kaaosta. Kuviakin on, kunhan vaan kamerasta purettua.

Viimeksi jo kirjoitin, että seuravaana olisi rotumestruustoko ja erkkari tiedossa, nyt ne on ihan oikesti sitten seuraavana tiedossa .

Päivitystä

Nyt on voivoteltu kahden kokeen verran. Voi-korkattiin Orivedellä 17.5 ja Tuomarina oli Tuire Marjamäki. Tulos oli hävettävän huono, mutta silti kokeesta jäi ihan hyvä maku suuhun.
Kovasti Nessa yritti, mutta teki väärin. Paikalla makuusta saatiin 8 pistettä, tuomarin mukaan koira meni hitaasti maahan ja perusasetoon tulemisessa mulla oli kuulemma kroppa mukana. Seuraaminen oli mielestäni hyvä, paikoin ehkä vähän tiivis, 7 pistettä. Luoksetulossa ei pysähtynyt seisomaan, maahan ekalla käskyllä pysähty seisomaan, toisella maahan, vauhtia oli ihan mukavasti koko matkan, 0p. Ruutu oli luoksetulon jälkeen. Ruutu oli sijoitettu parkkipaikan eteen, autot oli parkkeerattu siis ihan kehänauhan jälkeen. Nessa ei hahmottanut koko ruutua ja lähti luoksetulotteröille, mista huusin sen sitten pois. Ihan siinä kokeen aikana tuli mieleen, että meillä ei ole koskaan ollut kentällä muita, kuin  ruututötteröitä ja ruutua ei ole koskaan sijoitettu niin, että siellä takana olisi jotain. Liikkeestä istumisen seisoi ja metallikapula jäi pystyyn, Nessa meni kapulalle ja näytti, että täällä ei vaan ole mitään noudettavaa ja tuli pois. Hyppynouto oli ihan ok. Kaukot alkoi ihan ok, mutta sitten liikkeenohjaaja sekosi jäjestyksessä ja aloitettiin alusta, sitten ei enää toiminutkaan. Nessa, joka ei koskaan treenissä ole tehnyt tunnarissa virheitä, maisteli kaikkia kapuloita kokeessa.  Pisteitä kerättiin kasaan säälittävät 82,5p.
Seuraava koe käytiin 26.5 Tuuloksessa, tuomari Harri Laisi. Tunnistusnouto oli ensimmäisenä liikkeenä, kapulat oli kellotaulunmuodossa ja oma oli vasemmalla ylhäällä. Nessa meni kapuloita edestakaisin 3-4 kertaa ja onnistui aina kääntymään niin, ettei kertaakaan mennyt oman yli. Nappasi sitten epätoivoisena jonkun niistä suuhunsa ja vei sen liikkeenohjaajalle. Tiesi siis tehneensä väärin. Ja kun mielentila oli se, niin seuraavana ollut seuraaminen oli jotain todella kamalaa. Nessa ei ikinä koskaan milloinkaan ole seurannut niin huonosti, ei ollut juuri kontaktia, ei lähtenyt ainakaan kahdessa paikalla käännösessä mukaan ilman lisäkäskyä, toimi kuin hidastetussa filmissä. Ihan järkyttävää, säälistä pisteitä tais silti tulla 7. Seuraavana oli luoksetulo, nyt oli jo ohjaajankin mielentila varsin mielenkiintoinen. Liike meni kuitenkin ihan ok, saattoi hivenen himmailla. Kaukoissa liikkui  liikaa, mutta suoritti liikkeet. Hyppynouto oli ihan ok. Metallia sovitteli suuhunsa kahteen kertaa, mutta ei sitten pystynyt nostamaan. Ilmoitin tuossa vaiheessa, että me taidetaan jättää tämä koe nyt tähän, tuomari tai liikkeenohjaaja sanoi että liikkeitä olisi enää kaksi jäljellä ja vedettiin koe sitten kuitenkin loppuun. Istuminen oli hyvä ja koira ihan seurasikin tuossa kohtaa. Ruutu oli varsin mallikas. Ylipäätään kokeesta jäi varsin huono maku suuhun, lähinnä sen seuraamisen takia.
Nessalla on ollut jotenkin tosi huono mielentila kaukokokäskyissä. Heti kun sen sinne jättää niin alkaa ympärille pälyily, ihan kuin sitä vähän jännittäisi sinne jäädä. Yhtään ei kyllä jännitä jäädä luoksetulossa sinne mahaan. Nyt on tehty ihan vaan yksittäisiä siirtoja ja heti pallo lentää. Nyt mielentila tuntuu parantuneen (ainakin toistaiseksi), Tekee tosi innokkaasti mahan istu, maahan seiso, seiso istu ja istu seiso. Istu maahan ja seiso maanhan menee vähän hitaasti. Pienoinen ongelma nyt on se, että seisomaan noustessa liikkuu sivusuunnassa, sillan täpisee, että kohta pallo lentää. Ei kyllä haittaa yhtää, vaikka vähän sivuttain liikkuisikin, tuosta mielentilasta tykkään.
Nessa kävi Somerolla paimenessa 27.5. Jestas, nyt oli muuten tytöllä vauhtia. Lammasmania, ne pienetkin aukrotiteenrippeet kyllä meinasi karista ihan kaikki. Rupesi ne käskytkin sitten vihdosta viimeinen menemään perille, kun ohjaaja suuttui oikeasti.


Kuvat Niina Elo.
Muutamassa näyttylyssä ollaan myöskin käyty. Nessa sai neljännen ja viimeisen sertinsä Salossa 20.5 Elena Ruskovaaralta sijoituksella pn3. Mutta Nuppu räjäytti koko potin ollen ROP, ROP-Veteraani, RYP-2 ja BIS-VET-2 .

Nuppu kera palkintojen. Hyvät palkinnot, kasseista löytyi mm. nutrol senioröljyä, canicuria, cothivet-haavasumutetta ja vitacutan-rasvahappoa.

3.6 lähdettiin Nessan kanssa Nooran ja Onnin "seuraksi" Mänttään näyttelyihin. Ihan tosi harvinainen tilanne, että Nessis oli ainut narttu, mutta niinkuin arvata saattaa, ERI saatiin, mutta SA:ta ei herunut. Onnipa nappasi ROP-ruusukkeen itselleen ja poika olisi nyt sitten yhtä sertiä vaille valio.
Viime viikonloppu vietettiin Briardleirilla Keuruulla. Kouluttajina oli Johanna Nivala ja Anu Vehviläinen ja me oltiin Johannan ryhmässä. Kenttä oli ihan järven rannalla ja koska Nessalla on myös uimismania, laitoin sille jo ensimmäiselle kierroksella 3m liinan kaulaan. Nessa kun näki järven, niin joo kyllähän se seurasi -kaikki ajatukset järvessä. Kontaktiakin yritti esittää, mutta kyllä oli vaikeaa. Ja sittenhän se seuraamisen vapautuksesta karkasi sinne järveen. Kerkisin napata liinan vedestä ennenkun kerkisi kovinkaan kauas ja kiskoin koiran pois vedestä.
Ja sitten taas seurattiin. Kuva: Annamari Aarnio.

Päätin, että se sai sitten olla ensimmäinen ja viimenen kerta, kun kun karkaa uimaan. Seuraavalla kierroksella kentälle tultaessa Nessa vinkui, ei olisi halunnut sukissaan pysyä, vaan päästä uimaan. Pieni pätkä seuraamista ja vapautus, yritti lähteä järveen, mutta se torpattiin. Yritti jossain kohtaa toisenkin kerran, joka torpattiin. Kyllä se sitten pikkuhiljaa uskoi, että sinne ei ole menemistä ja esittikin sitten ihan hyvää tottista, kun keskittyi itse tekemiseen.


Kuvat: Minna Saarimaa.
Seuraavana päivänä otettiin vähän noutoa ja jääviä. Noudossa pitäisi vaan malttaa työstää sitä otetta, aika pienillä avuilla se mälvääminen loppuu. Yleensä nappaan nopeasti kapulan pois, ettei ehtisi paljoa mälvätä. Mutta sillä ei taida päästä kuin ojasta allikkoon. Jäävät lähinnä vaan näytettin ja seisomisessa ottaa askeleen käskyn jälkeen, sitäkin pitäisi työstää, niinkuin istumisen ja maahanmenon nopeuttakin. Yritettiin ohjaajaakin kouluttaa, ensin vapautus sana, sitten vasta kaivetaan se pallo taskusta, kyllä oli muuten vaikeaa .
Kuvia leiriltä ei kauheasti ole, oma kamera jäi kotiin ja kameraryhmä näytti olevan eriryhmässä . Leiri oli kaikinpuolin onnistunut. Hienot maisemat, hienoja koiria ja ennenkaikkea mukavaa seuraa . Seuraavaksi suunnataan nokkka kohti pohjosen erkkaria ja rotumestistokoa, suurempaa menestystä ei tosin taida olla odotettavissa .

Kohti voivoi luokkaa

Viimepäivinä kisakalenteria on tullut luurattua vähän ahkerammin. Jotenkin olisi kiva korkata se voivoi jollakin "kivalla" tuomarilla, mutta jos koira osaa, niin onko tuomarilla sitten väliä. Eriasia onkin sitten se, että osaako se koira.
Ruutua on tehty nyt ihan koko matkalta, suoraan ja merkin kautta kiertäen. 3 lähetystä niin, että pallo on ollut ruudussa ja 1 niin, että ei ole. Palkkailen muutamaan otteeseen pelkästä merkistä ennen ruutuunlähetystä. Molempiin suuntiin lähtee ihan hyvin. Näitä treenejä vielä lisää, niin saadaan varmuutta. Ruudussa olen ehkä 4 kertaa huutanut sen maahan ja muutaman kerran ottanut sen kokonaisena liikkeenä. Nyt Nessa sitten väliin tarjoaa suoraan maahan menemistä. Ei haittaisi sinänsä, mutta jos se nyt jostain syystä ei olisi ruudussa, niin se ohjaaminen loppuu siihen. Viime treenissä tarjosi myös merkillä istumista ja maahanmenoa, asennon korjauksista tulikin lähes kaukokäskyjä. Kaukojakin on toki treenattu, mutta merkillä on kyllä aiemmin pelkästään seisty.
Metallikapula noudettiin viimetreenissä hienosti. 2 päivää aiemmin treenissä lähti vauhdikkaasti hakemaan, oli vahvasti sitä mieltä, että täällä ei vaan ole mitään haettavaa. Ohjaajan mieli oli kuitenkin vahvempi ja uudella lähetyksellä kapula noudettiin. Nessa tykkää peltitölkeistä tms, mutta se kapula tuntuu olevan aika pakko pulla. Ehkä se tölkeissä oleva haju on sitten hyvä, Nessahan olisi alkoholisti, jos saisi mahdollisuuden .
Kaukojen liikeratoja pitäisi malttaa vaan kunnolla hinkata. Nyt taitaa liikkua sen kyynärvarren verran. Nessa on kaukoissa jotenkin tosi poissaolevan oloinen. Siis jos se normaalisti kyttää, että heitä heitä tai käske käske tms, niin kaukoissa se väliin kattelee muualle, mutta suorittaa kuitenkin. Jotain sijaistoimintaahan tuo selkeästi on, mutta mistä johtuvaa. Teki tuota jo AVO kaukoissa, viimeisessä kokeessa ihan kuin olisi lukenut liikkuurin lätkästä mikä asento seuraavaksi ja sitten vasta vaihtoi. Jotenkin vaan itteäni häiritsee, kun tuntuu, etten saa kontaktia siihen kunnolla. Ja seisomisesta voi valahtaa maahan, vaikka pitäisi istua. Tai se valuu sillain puoli istumisen kautta maahan. Nyt pitää sitten palkkailla paljon tuota istumista ja ylipäätään enemmän palkkailla niistä yksittäisistä asennon vaihdoksista.
Istumisen uskoisin onnistuvan ilman ongelmia, kuin myös hyppynoudon. 1 kömmähdys on tullut tunnarissa, nosti oman viereisen ja jotenkin hämääntyi siitä itsekin. Kaksi seuraavaa lähetystä menikin ihan normaalisti.
Liikkeistä itseäni eniten jännittää ruutu ja kaukot. Metallin se tuo jos tuo, viimeistään toisella käskyllä. Uskaltaisikohan sen kohta johonkin kokeeseen ilmoittaa? Nostaisi ainakin huomattavasti treenimotivaatiota .

Loma

Tämä viikko on ollut talvilomaa ja ei voi kuin vain ihmetellä kuinka nopesti viikko voi mennä. Ajatuksena oli ottaa se ruutu asiaksi tällä viikolla, mutta lähes ajatus-asteelle se jäi. Muutama ruutuunlähetys sentään otettiin keskiviikon Briard-reeneissä. Otettiin lähetyksiä 25m matkalla ja alkuun tarjosi pysähdystä jo matkan puolessa välissä. Muutama pallon haku ruudusta ja vauhti riiti jatkossa koko matkan. Nessa hakee paikan aika hyvin ruudussa, mutta nyt pitää siis reenata tuota matkaa.
Jos treenit jäi ajastusasteelle, niin kotona on sentään on tehty kevätsiivous. Aurinko on aika armoton lian kanssa, joten myös kaikki ikkunat ja peilit tuli viikon aikana pestyä.
Tunnarissa ollaan käytetty vieraita hyväksi ja edelleen hienosti löytyy se oma sieltä välistä. Jotenkin huojentavaa, koska Ziran kanssa on paine- ja epävarmuusongelmien kanssa painittu tovi jos toinenkin. No mutta koska joka koiralla joku ongelma on, niin Nessalla se on metallinouto. Se on edelleen ällö, mutta tuo sen kyllä, viimeistää käskettäessä. Muutamaan otteenseen tarjonnut sitä, että lähtee innokkasti noutamaa, mutta sitten on sitä mieltä, että täällä ei ole mitään noudettavaa ja tulee takasin. Hakee sen sitten kun uudelleen käskee. Onnistuneitakin noutoja on, mutta tuominen pitää saada varmemmaksi. Metalli on tainnut nyt hivenen hidastaa myös normi noutoa, joten pitää paneutua siihenkin.
Alla vielä muutama kuva pariviikon takaa.



Nupulle tulee joka talvi kaatumatauti, tässä hieman esimakua:
l
Sitten Nessan vauhtinäyte:


Kyllä se välillä myös pysähtyy, hetkeksi.

Kuvasatoa + muutama merkintä

Ensin vähän Nessaa:

Sitten Nuppua ja Ziraa.


Nessan kanssa ollaan hieman ottettu merkkiä, ruutua ja kaukoja. Nessa löytää ruutuun ja merkille jo ihan mukavasti. Kaukoissa väliin tarvii hieman muistuttaa liikkumisesta, muuten nekin sujuu ihan kivasti. Hieman jo kutkuttelis ajatus voivoi-luokan korkkaamisesta kesällä, mutta se vaatii vielä rutkasti töitä ennekuin kokeeseen on asiaa. Tunnaria ei ole otettu edelliskerran jälkeen, ei tule ainakaan virheitä, jos ei tee koko liikettä . Ei tosin, pitäisi kyllä. Metalikapula on Nessan mielestä ällö, varsinkin jos se on vähänkin kylmä. Pitää sitä kyllä käskettäessä ja noutoja on tehty hetsaamalla.
Tottiksessa on hypitty 90cm ja 100cm estettä. Metrisessä ei tunnu olevan ongelmaa. Eilen tehtiin hyppunoutoa 90cm esteellä ja hyvin sujui sekin. A tuottaakin sitten hieman ongelmia, koska jos Nessa saisi päättää se hyppäisi jo harjalta alas. Eli jatkamme esteen harjoittelua remmissä.

Merkki, ohjattu ja tunnari

Eilen toko treeneissä otettiin merkkiä ja ohjattua. Merkkiä olin kerran aiemmin ottanut, ihan vaan koittanut että mitä se tekee kun laittaa tötterön maahan ja sanoo merkki (näinhän niitä koiria opetetaan ).  Periaatteella, että kyllähän sitä nyt varmastikin kiinnostaa maassa oleva tötterö. Ja niin sitä kiinnosti. Alkuun tarvitsi vähän apuja liikkeellelähtöön, mutta hyvin suuntasi merkkiä kohti ja seis käskyllä pysähtyi merkin taakse. Muutama toisto otettiin ja jätettiin siihen.
Eilen sitten treeneissä oli ohjelmassa merkki ja ihan en ollut varma, että mahtaakohan Nessa kuitenkaan muistaa/tietää, mikä juttu se oli. Eikä mitään, hyvin meni merkille myös treenikerralla kaksi, joten kaippa se nyt sen sitten jotenkuten ainakin osaa.
Ohjattua ei oltu aiemmin otettu. Tehtiin niin, liikkuri vei kapulat, koira avitettiin merkin taakse, jonka jälkeen lähetys. Nessa ohjaantui hyvin molempiin suuntiin. Nyt taas tämänkin osalta toistoja toistoja toistoja, jonka jälkeen pikkuhiljaa kasvatetaan kapuloiden etäisyyttä.
Ja koska minua jo hieman hävettää jokaisen uuden liikkeen kohdalla ilmoittaa, että ei ole edes aloitettu (ruutu, ohjattu ja melkein voisi sanoa se merkki). Koska seuraavaksi on varmaankin vuorossa tunnari, niin tänään piti ihan vaan kokeilun vuoksi tehdä tunnaria. Muutaman kerran olen aiemmin piilotellut yhtä palikkaa ja Nessa on etsinyt. Yhen kerran on ollut myös hajuttomia mukana, niinkuin aiempi blogikirjoitus kertoo. Nyt otin kapulat mukaan töihin ja laitoin hajuttomat kasalle ja omaa ensim vähä kauempana kasasta ja sitten lähempänä. Sitten vähän hajotin kasaa ja laitoin oman sinne sekaan ja hienosti nousi sieltäkin. Ja koska kaikkea pitää taas kokeilla, niin pyysin työkaveria koskemaan hajuttomiin kapuihin, kapulat kellotaulun muotoon ja oma sinne väliin. Nessa haistoin kaikkia kapuloita ja oman tullessa kohdalle nappasi sen suuhun ja toi. Voiko olla, että se muka noin helposti sen oppi? missä on se kaikki epävarmuus ja paine mikä Ziran kanssa tuon liikkeen kanssa on ollut?
Kaukoissa olen paikallistanut ongelman. Nyt nousee hyvin ylös makuulta ja istumasta, mutta seisomisesta maahan liikkuu eteenpäin. Pitää siis saada opetettua tuo maahan, niin että niiaa taaksepäin maahan mennessään. Hyvä vinkki tuohon maasta istumiseen ja ylös nousuun oli etupalkka.
Ja sitä ruutua pitäisi kanssa ottaa. Kosketusalustaa on naksuteltu ja olen nyt pysäytellyt sitä myös sille alustalle. Käsittääkseni sitten vaan alusta ruutuun ja lähetetään koira sinne ja toivotaan, että se löytää alustalle ruudussakin.