Ensimmäinen bloggailu

No niin, aloitanpa minäkin sitten bloggailun. Katsotaan vaan, kuinka pitkään tämänkin päivittäminen kestää
Kirjaillaampa siis hieman ylös mitä on tullut tässä muutaman kuukauden aikana tehtyä.
Alunperin ilmoitin vain Ziran tokomestikseen voi voi luokkaan, koska ajattelin, että Nessa ei todellakaan ole vielä kisavalmis. Nessa oli siis noussut muutaman kerran paikallamakuusta ( fiksu ohjaaja laittaa koiran elämänsä ensimmäistä kertaa ryhmäpaikallamakuuseen parhaan kaverinsa viereen). Ja koska olin joutunut sen sinne muutaman kerran palauttamaan, niin luotto siihen oli mennyt. Olen ihan varma, että Zira on osannut paikallamakuun ihan ilman mitenkään opettamatta, se on vaan käsketty maahan ja siellä se on pysynyt.
Nessa on muutenkin huomattavasti itsevarmempi tai ainakin itsepäisempi kuin Nuppu tai Zira, joten koska se oli myös joskus muutaman kerran karannut kentällä toisen koiran luokse (lähinnä Nooran luokse) niin vahvasti oli pitkään semmoinen tunne, että se ei ole hanskassa.
Jossain kohtaa jyrkkä ei mestiksiä ajatellen muuttui ehkäksi ja koska Nessa tuntui olevan jo aika hyvin hanskassa, niin ilmoitin senkin mukaan. En tosin vielä ollut varma osallistutaanko, mutta kannatuksen vuoksi tuli ilmottaduttua.
Zira aloitti kisaamisen Kangasalla 3.8. Tuomarina oli Juha Kurtti.  Oli pakko käydä kokeilemassa ennen tokomestistä. Zira tokotteli VOI 3 tuloksen tunnarin ja istumisen mennessä nollille. Ruutuun löydetään nykyään ihan suhteellisen helposti, tosin ne tötteröt väliin aiheuttaa päänvaivaa, mutta se tunnari. Päätin, että en enää koskaan treenaa tunnaria, koska enempi reenaaminen tuntuu aiheuttavan vaan lisää epävarmuutta. Talven jälkeen Zira tuntui unohtaneen koko paineen, mutta koska itsepäisen ohjaajan piti moneen kertaa koittaa, että osaahan koira varmasti sen liikkeen, niin paine on palannut pikkuhiljaa takaisin.
Ja sitten mestikseen, joka oli 7.8. Edellinen yö ja aamu tuli panikoitua Nessan kokeen vuoksi. Kauhukuvat silmissä siitä kuinka Nessa juoksee riemurallia keskellä kenttää kokeessa lähdettiin kuitenkin ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Pahaa teki, mutta sain itseni raahattua kentänlaidalle ilmoittautumaan. Nessa oli onneksi ensimmäisenä suoritusvuorossa, joten ei tarvinnut panikoida pitkään.  Ihan turhaan panikoin, Nessa toimi niinkuin normaalisti reeneissä, ei ottanut painetta minun jännittämisestä, eikä juossut riemurallia kesken kokeen keskellä kenttää  (en tosin vapauttanut sitä kertaakaan kesken kokeen  ). Nessa tokotteli hienon ykköstuloksen 185p, KP ja voitti vielä koko alokasluokan.
Ziran kanssa mentiinkin sitten vähän takkiauki. Voittajan kaksi ensimmäistä liikettä oli tunnari ja ruutu, juurikin ne meidän kompastuskivet. Tunnarissa Zira nosti omansa ja meinasi mennä se kapula suussa maahan sinne, annoin toisen käskyn ja oikea kapula tuotiin kuin sikari suussa. Ruutuun löydettiin neljällä käskyllä, eli 1 lisäkäsky tuli annettua. Muut liikkeet menikin sitten Ziramaiseen tyyliin, istumisen varmistin koska edellisessä kokeessa seistiin istuminen. Koe oli työvoitto ja Zira sai kuin saikin ykköstuloksen voittaluokasta 264,5p, luokkavoitto ja kirsikkana kakunpäällä rotumestaruus .
Seuraavan kerran kisattiin Nessan kanssa 28.8 Ylöjärvellä, tuomarina oli Jari Salokanto. Olin tosi ajoissa paikalla ja hölmönä väsytin sen ennen koetta. Suoritus oli ihan ok, mitä nyt olisi saanut olla virkeämpi. Toinen ykköstulos tuli siis tuloksella 180 p, KP ja jälleen luokkavoitto .
Lemmikkipalstoilta pongasin, että Helsingissä olisi BH-kokeessa tilaa 3.9. Keskiviikkona laitoin ilmon ja lauantaina käytiin se sitten suorittamassa. Nessa oli ensimmäisenä paikallamakuussa. Nessan pari haukkui vähän väliä, joka aiheutti pienen jännitysmomentin ohjaajalle. Hienosti siellä kuitenkin maattiin erinomaisen arvoisesti. Nessa suoritti tottisosuuden hienosti, eikä kaupunkiosuudessakaan ollut ongelmia, BH siis hyväksytysti läpi .
Viimeinen alokasluokan koe käytiin Ikaalisissa 18.9. Juha Kurtti oli tuollakin. Nessa tokotteli hienosti ykköstuloksen 197p KP, luokkavoitto ja TK1. Luoksetulosta tuli 9, tuli hieman vinoon perusasentoon.



Nyt viikonloppuna korkataan sitten Nessan kanssa AVO ja Ziran kanssa EVL. Ziran ilmoitin ihan sillä, että haluan kokeilla sitä luokkaa, sillä Zira ei välttämättä ole enää kisakunnossa ensikesänä. Tänäkesänä lämpö jo vaikutti suorituksiin. Nyt kun on viileämpää, niin koira on piristynyt silmissä.  Ei Ziran tekeminen ole koskaan ollut hienoa ja korrektia, mutta on suorittanu ziramaiseen rempseään tyyliin. Jos aiempina vuosina on ollut ongelma, että Zira kerää paikalla makuussa semmoiset kierrokset, että on saanut jännittää, että koira lähtee käsistä, niin tänä vuonna olen ollut kehässä laaman kanssa. Molemmissa kokeissa oli kuuma ja Zira selvästi väsyi kuumuudesta.