keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Erikoisnäyttely ja onnistumisia

Kesäkuun lopussa osallistuttiin molempien mustien kanssa erikoisnäyttelyyn. Nita kevyessä turkissa ja muutenkin ehkä vielä kropaltaan kesken kävi hakemassa EHn avoimesta luokasta ja Nessa veteraaniluokasta ERIn
Erikoisnäyttelykuvat: Harri Puranen








 Nitan kanssa tehtiin esinekuuri, tavoitteena että esineet tuodaan käteen asti. Suunnitelma oli, että kylvän kotipihaan esineitä ja leikitään niillä kaikilla kun se ne tuo. Kolmena iltana näitä tehtiin ja hyvin alkoi tulla ihan käteen asti esineet. Nita kun on vähän turhan helposti pudottanut esineet jalkoihin. 2 ruutua ollaan tuon jälkeen tehty ja molemmat on mennyt hyvin. Näitä treenejä vielä jatketaan, että se käteen tuominen vielä vahvistuu.

Jälkeä Nita on oikeastaan aina ajanut hyvin, mutta ne kepit on aiheuttanut päänvaivaa. Se on kyllä usein reagoinut keppiin, mutta ei aina ole maltti riittänyt jäädä ilmaisemaan sitä, koska se jälki on vaan niin paljon mielenkiintoisempi. Ikäänkuin palkkaantuu itsestään jo siitä jäljestä, ettei sillä kepillä ole niin merkitystä.
Toinen asia on, että se keppiin reagointi on ollut aika eleetön pysähdystä lukuunottamatta, että minun on pitänut oppia paremmin lukemaan sitä koiraa milloin siinä saattaisi olla keppi ja vahvistaa siitä.

Olen yrittänyt jos jonkinlaisilla herkuilla sitä lahjoa, kepeillä leikkikään se ei oikein kunnolla syttynyt. En halua kuitenkaan mitään negatiivista fiilistä niihin keppeihin, niin ihan vaan koitin, jos oikein reilusti kunnolla kehun kun pysähtyy kepille ja sehän oikein innostui asiasta. Samaisella jäljellä alkoi kepeillä kääntymään vähän kohti ja aina oltiin tosi iloisia kepistä. Tätä on nyt jatkettu ja paremmin on alkanut löytymään ne kepit, kahdella viime jäljellä jopa kaikki.
Jälki 670m, 3 kulmaa ja piikki

Jälki 800m, kaatosade polkemisen jälkeen ja ajettu sateessa



tiistai 25. kesäkuuta 2019

Hakuleiri ja rm-tokosuunitelma

Nitan kanssa suunnattiin Briardien hakuleirille 8.-9.6. Ennen leiriä meillä oli ollut kolmet hakutreenit, suoria pistoja, osa valmiina, osa ääniavuilla ja perinteisesti aina se 4 maalimiestä. Nita lähtee innokkaasti etsimään ja löytää hyvin.

Leirillä lauantaina oli tuskasen kuuma ja rata oli melko rankka ollen rinteessä, toinen puoli ylämäkeen, toinen alamäkeen. Ennen Nitan treeniä otettiin ihanalle Arne pennulle hajureagointeja alamäkeen. Ajattelin, että kun on nyt niin kova keli ja Nita on melko kuumaherkkä niin otetaan kaikki 4 äänivanuilla. Ylämäkeen se lähti ihan hyvin, toisella pistolla ylämäkeen joutui tekemään oikein töitä, että löysi reitin piilolle. Mutta sinne alamäkeen lähti sitten tosi nihkeästi, ensimmäinen pisto meni kutakuinkin ok, mutta toisella pistolla jumittui mitä ilmeisemmin sitten niihin palkkauskohtiin ja oli muutenkin melko vetelä. Lähetin sen vielä siitä jumikohdasta ja lopulta löytyi viimeinenkin maalimies.

Leirikuvat: Minna Saarimaa

 Sen verran rankka oli treeni, että Nita kuorrutti itsensä metsällä :-D



Illalla otettii vielä risteilytreeni pellolla ja tämä meni hyvin, toki Nita yhdellä pistolla jäi syömään edellisiltä koirilta jääneitä nameja. Ne ruokahajut on kyllä oikeesti Nitalla ongelma, siksi aika usein treeneissä treenaakin alkupäässä, ellei piilot ole kaikilla samat. Se ajatus katkeaa kun ruoka haisee ja niistä on vaikea päästä yli.

Sunnuntaina olikin sitten ihan mukava maasto ja inhimillisempi keli. Rikottiin kaavoja ja otettiin rutkasti enemmän kuin 4 pistoa :-D Maalimiehet otettiin taputuksilla, suoria pistoja ja Nita jätettiin metsään, josta huusin sen aina keskilinjalle ja aina käden kautta uudelle maalimiehelle.

Olipas kiva pitkästä aikaa leireilä, olin ensimmäistä kertaa yön pois kotoa sitten Melissan syntymän. Ainut oli järkyttävä määrä niitä hyttysiä ja varsinkin märäkäräisiä ja oltiin Nitan kanssa molemmat melko syötyjä leirin päätteeksi.

RM-toko
Ajattelin ilmoittaa molemmat tytöt rm-tokoon, Nessan voittajaa ja Nitan alokkaaseen. Niitä alokkaan sääntöjä luin ja aattelin, että kyllä se nyt kaukokäskyt oppii ja muutehan se melki ne liikkeet osaakin.
Tietty paikkamakuuta olisi kiva treenata ja kerran maattiinkin Mainion kanssa paikalla ja se meni hyvin
Nessan kanssa otettiin tunnari ja oma nousi hienosti, vähän joutui ensin etsimään pidemmästä ruohikosta missä ne kapulat on. Sitten jumpattiin kaukot, olen varmaan aina alottanut sarjan istumisella, koska vaikka minkä teki niin se tarjoaa ensimmäiseen vaihtoon istumisen. Ruutuunkin se vielä löysi. Toisella treenikerralla otettiin vielä metallinouto ja sekin ihan hyvin meni.

Nita aika hyvin teki jo kaukoja, toisinaan etupää on vähän turhan kevyt, toisinaan on vähän viivettä kun nousee istumaan. Kapulan pito on myös vähän työnalla, kun se ote vähän elää, luoksetulossa koitin jos kutsuu sen huutamalla sivulle ja sehän tuli ja sitten piti koittaa tänne käskyllä ja istui eteen. Wow se osaa erottaa ne käskyt :-D

Mutta mutta, Nessalla alkoi sitten juoksu 2,5vkoa ennen koetta ja vaikka vähän odotettavaa se oli niin silti vähän ärsyttää, että Nita sitten aloitti myös juoksun viikko ennen koetta.




keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Tähän päivään

Yli vuosi on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä, jokseenkin vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Ja mitä pidemmälle päivittäminen jää, niin sitä vaikeampi se on aloittaa.

2018 meni ihan ettei kerinnyt huomatakkaan, olin kotona koko vuoden. Nitan kanssa on rakennettu tottista eteenpäin, alkujaan sivuille tuloista seuraamiseen. Nita on aktiivinen, iloinen ja innostuva ja nopea, toisaalta ehkä vähän herkempi mitä on ollut Nessa, mutta yritystä on sitä enemmän. Tykkään kyllä kovasti ja aika pitkälle on löydetty jo samoja suuntataviivoja, mutta pähkinää on kuitenkin vielä purtavaksi, tosi monta.

Suurin on nouto, mutta vähän valonpilkahduksia näkyy jo tunnelinpäässä. Se ote, ote ja ote. Mutta muiltaosin on päästy vähän jo eteenpäin.

Nita ei myös niin luontaisesti tuo mulle asioita, toisinkuin Nessa kiikuttaa kaikki löytämänsä aarteen näytille. Tämän asian kanssa on kyllä tehty aika paljon, kuin myös että esineet tuodaan käteen asti. Vielä kyllä riittää työsarkaa senkin suhteen.

Nita on kauhean kiva kun se palkkaantuu paljon jo pelkistä kehuista, sen kanssa olen oppinut ehkä myös paremmin kehumaan ja ehkä se mun tiukka pipokin on vähän löystynyt. Arjessa se on niin innoissaan aina nyt mitä tehdäänkin ja jokapaikassa se on nenäpitkällä mukana, varsinkin Melissan mukana. Sanottakoon, että osaa se myös rauhottua kun mitään ei tapahdu.

Tammikuusta alotettiin Nitan kanssa agilityn alkeiskurssilla. Teki kyllä tosi hyvää Nitan häiriöherkkyydelle, koska kaikki 4 koiraa oli samaan aikaan joka kerran yhtäaikaa hallissa. Alkuun kiihtyi melkoisesti kun joku juoksi putkeen, mutta sekin on jo paljon liventynyt, vaikka edelleen vielä on pakko vilasta siihen suuhtaan kun se putken "rapina" tms kuuluu. Keppejä on tehty kokoajan ohjureiden kanssa. Alkujaan Nita veteli ihan omia reittejä ohjureista välitämättä, mutta alkoi se rytmi löytymään ja nyt on jo aika monta ohjuria voitu ottaa välistä pois. Näin kerta viikkoon treenatessa ei nyt suuria edistysaskelia voi olettaa, mutta Nita on kyllä syttynyt lajiin ja mä oon niin myöhässä kaikissa ohjauksissa, en vaan kerkiä kun se jo meni.

Huhtikuusta alkoi jo Tavesin maanantai tottikset ja kun meillä se agilitykin on Maanantaisin niin on ollut jo vähän polte kentällekkin, mutta agilitykurssista on kuitenkin maksettu. Joka kolmas viikko on niin että tarvitsen lapsenvahdin, kun Esa on töissä. Koska Melissaa ei oikein pysty sinne agilityyn vielä ottaa mukaan (koska ne muut koirat) niin Toukokuusta sitten mentiin (päästiin) käymään kentällä. Toukokuussa käytiin toisenkin kerran kentällä vähän sillä verukkeella että sain toimitettua palkinnot mätsäriin. Kolmantena Toukokuun maanantaina palattiin taas agilyruotuun ja tehtiin vähän radanpätkään ja lopuksi vielä esteiden kautta keppejä ja ne meni hyvin, myös eri kulmista on tehty kepeille hakemista. Yllättävän hyvin Nita on ne kepit oppinut. Näin kahden koiran kokemuksella ohjureilla oppii paremmin entä vinokepeillä.

Siinä samalla vkolla kävin katsomassa Mainion BH-kokeen ja tuosta vähän tuli polte, että suoritetaan mekin sitten BH alta pois :-D Tavesin kokeessen vapautu vielä sopivasti paikka, joten ilmottauduttiin sitten Nitan kanssa sinne.

Koe oli sitten nyt Maanantaina 27.5. Sununtaina käytiin vielä pyrähtämässä kentällä kun ajattelin että ehkä sitä tarvitsee vielä kolmannen kerran kesässä käydä kentällä ennen koetta. Paikkamakuuta pystyy hyvin treenaamaan yksinääkin kun tarkkailee koiraa kännykän etukameralla :-D

Nita on kyllä vielä kovin kesken moneltakin osin, mutta luotin siihen että kyllä se nyt BH:n suorittaa ja on hallinnassa, siitähän BH:ssa lähinnä on kyse. Ensimmäistä kertaa voisin sanoa että ei hirveästi edes jännittänyt ennen koetta. Enemmän ehkä mietitytti että se "vire" kestää koko kokeen. Nita osaa kyllä liikkeestäkin istumisen ja maahanmenon, mutta pelasin varmanpäälle ja tein ne pysähtymisen kautta. Seuraamisessa paikka elää kyllä ja paikoin aika paljon edistikin. Positiivista on että Nitan ei tarvinnut juurikaan vilkuilla, kovin vilkas kun on. Henkilöryhmääkään ei olla juurikaan treenattu ja pitkänmatkan luoksetulokin oli vähän herran haltuun loppuasennon suhteen.  Mutta muuten pikku Nita suoriutu BH:sta ihan mallikkaasti, kaupunki osuudessa se liiteli radan loppuun, kaiken se huomaa mutta hyväntahtoisesti suhtautuu, joten meillä asuu nyt kaksi hyvin käyttäyvää koiraa :-D (Nita vielä totuttelee uuteen titteliin ennenkuin ottaa sen käytäntöön :-D )
Tottisosuus on nähtävissä täällä https://youtu.be/APygIRugINo


Muuten vähän pohdin ilmoittaisiko Nessan tokomestikseen, jos nyt ensin koittaisi kaikki voittajan liikkeet.




lauantai 31. maaliskuuta 2018

Jospa päivittettäisiin välillä

Sen jälkeen kun jäin kotiin ei ole kovin montaa kertaa tullut konetta avattua, jotempa jos vähän päivitettäis välillä blogiakin.

Syksyllä aika ahkerasti tehtiin nurtsijälkeä, vähän jätettiin jo tyhjiäkin ja aika alusta asti on tehty kulmia ja muutama kaarroskin. Kun tämä lumi joskus lähtisi niin päästäisiin jatkamaan harrastustusta. Tosin talven aikana oli tarkoitus aloittaa jo keppi-ilmaisua, että ihan hyvä että tätä talvea on vielä jäljellä :-P

Hakutreenit pyöri aikalailla siihen asti kun tuli lunta. Nitan kanssa aloitettiin hajureakointitreenillä ja sitte on otettu muutama näkölähtö ja muuten on taidettu ottaa äänellä. Myös piilot on esitelty (umpipiilot vielä auki) ja nekin on mennyt hyvin. Pitäisi varmaan kohta päättää tuleeko siitä rulla vai haukkuva.

Syyskuun lopussa kahden hengen perheestämme tuli kolme kun pieni tyttäremme syntyi. Vauva-arki on sujunut hienosti ja yöt on saanut alusta asti aika hyvin nukkua. Marraskuun lopussa vietettiin ristiäisiä ja tyttö sai nimen Melissa.




Nita on vähän luvattomasti kasvanut jo 11kuiseksi teiniksi. Ensimmäiset juoksutkin alkoi 10pv ennekuin kun 11kk tuli mittariin. Luvattoman vähän on kyllä treenailtu tottista, lähinnä eteisessä otettu sivulletuloa ja asennonvaihtoja. Seurata se ei vielä osaa kunnolla, mutta yllättäen pysyy aika hyvin paikallaan kun ottaa luoksetuloa :-D

Tammi-Helmikuussa tytöt pääsi monesti uimaan kun ostin 10kerran uintikortin. Nessan kanssa voi lärätä kännykkää altaan reunalla istuen ja se vetää itekseen ympyrää. Nitan kanssa pitää kiertää allasta, mutta vähän samoja elkeitä uimisen suhteen sillä tuntuu kuin täti Nessalla.

Muuten Nessa on päässyt vähän humputteleen tottisjuttuja ja voi että kuinka kiva on sen kanssa tehdä. Se on niin kuuliainen, osaava ja taitava kun on tuon teinin kanssa yrittänyt vähän jotain tehdä.

Helmikuussa Nita pääsi kahdesti lampaille ja ihan kiva paimentytön alku Nitasta on kuoritunut. Tästä tuskin tulee meille kummemmin harrastusta, mutta ihan hauskaa se on väliin käydä lampaitakin katsomassa.

Nitan kanssa on vähän enemmän kierretty mätsäreitä. Lähinnä meillä on ollut pieni ongelma suuntutkimisessa. Siltä kun meni ne yläkulmurit pikkupentuna poikki ja ne poistetiin, niin tikkien puhdistus oli yhtä tappelua ja se hän sitten aiheutti sen että härveltäminen alko heti kun otti kuonosta kiinni. Nykyään pystyn jo itse hyvin tutkimaan sen suun ja vieraskin kun käskee olla aloillaan. Eipä ole tarvinnun kenkään koiran kanssa asiasta aiemmin kummemmin keskustella. Alkujaan kehäjuoksukin oli yhtä pomppua, mutta toistaiseksi Nupun perintöhihna on tehnyt kehäjuoksulle ihmeitä ja ihan palkintojakin on mätsäreistä saatu. Hauskin ehkä kun Nita voitti mätsärin "söpöin koira" -palkinnon :-D
kuva: Henna Lindell

Kesää kohti kun mennään niin alkaa kalenterikin täyttyä. Uskalsimpa jopa ilmoittaa Nitan ihan viralliseen näyttelyynkin. Tottista pitäisi alkaa nyt ihan kunnolla rankentamaan ja ilmottauduttiin koko alkukaudeksi maantaitottiksiin. Päästiin peruutuspaikoilta myös kahdenpäivän peltojälkikurssille, vähän vaan jännittää mahtaako tämä lumi olla sulanut pois ennen kurssia.
Muuten on jo luustokuvat alkanut ahdistaa/jännittään ja oon jo ihan vakuuttunut että tuo pieni rämäpää on jo rikkonut itsensä kun semmosta kuperkeikkaa väliin heittää rallailun lomassa.




perjantai 18. elokuuta 2017

Kesää ja kesäpentu

Nessan kanssa käytiin alkukesästä pari jälkikoetta ei niin kovin hyvällä menestyksellä. Toukokuussa hämeenkyrössä jäätiin janalle. Nessa sitkeästi olisi vain jäljestänyt takajälkeä, pyysin monta kertaa kääntymään ja se kääntyi, mutta kääntyi aina takaisin takajäljelle ja lopulta käskin sen sieltä pois. Jos olisin ollut järkevä niin olisin vaan janalla käskenyt jäljestämään siitä toiseen suuntaan, mutta oon ajatellut ettei janalla saa isommin ohjailla koiraa ja siinä janalla kehotin vaan etsimään jäljen. Nessa eteni muutaman metrin ja oli taas menossa vaan takajäljelle. Tiedä sitten mikä siinä takajaljessä niin veti kun se niin hanakasti olisi vain sinne menosaa. Aika loppui ja nostettiin kuitenkin jälki oikeeseen suuntaan. Hienosti se sitten nousi ja jäljestettiin ekalle kepille ja jätettiin siihen.

Kesäkuussa käytiin Harjavallassa tottiskarsinnassa. Taisi ensimmäiset kuumat ilmat ja autossa louskuttaminen viedä suurimman puhdin. Aloitettin jälleen kerran paikkamakuulla. Ensimmäiseinen täyskäännös oli luokattoman huono, ikäänkuin se ei olisi edes huomannut että käännyin :-O. Istumisessa jälleen liikevirhe ja taisi seisomisessa ottaa muutaman askeleen perään. Hyppynoudossa koski mennessä ja kiersi takasin tullessa ja A:lla oli ensin noutamassa ruohotuppoa kunnes tajusi ottaa kapulan. Pisteitä raavittin kasaan hikiset 70p. Eniten itseä häiritsi se ponnettomuus vaikka se nyt muuten tekee.

Nessan kokeet oli tältä vuodelta siinä, katsotaan ollaanko ensivuonna vielä koekunnossa. Niiden sairasteluiden jälkeen etenkin hyppäämiseen on tullut ongelmaa, koskee ja muutenkin tuntuu että ne on jäljen jättänyt. Toki ikäkin varmaan tekee osansa.

Juhannuksena oli kauan odotettu pika retki ranskaan :-) Hypättiin Nooran ja Pian kanssa koneeseen kohti Pariisia ja siitä autolla matkattiin tapaamaan pieniä ranskalaisia hurmureita <3 Kiva oli nähdä myös Nessan sisko pentueen emä Etsabe, joka oli yhtä sosiaalinen ja avoin kuin Nessakin :-)
Illalla Nita pääsi vielä jäljestämään ja tiittetterästi pieni pikkujäljen suoritti <3

Perjantaina palloteltiin pentuja ja tehtiin kaikki paperit kuntoon ja lauantaina sitten käytiin noutamassa pikku Nita ja valloittava Valtti veli kyytiin ja matka jatkui kohti lentokenttää.


Nita nukkui koko automatkan




Lentokentällä molemmat pennut eteni reippaasti ja kentällä palloilu varmasti väsytti sen verran, että molemmat nukkui tyytyväisenä koko lennon.

Ensimmäiset päivät Nita esitti kilttiä pentua kunnes siitä kuoriutui piraijahampainen riiviö ja roikkui lahkeissa ja kengänauhoissa. Lahkeesta sen sai irti kun oli jokin lelu (jos ei lelua niin ihan sen pantakin kelpasi leikkikaluksi :-D ) johon se vaihtoi lahkeen puremisen :-D


  



Osaa se ihan söpökin olla (ainakin väsyynenä :-P )





 Ensimmäiset kolmeviikkoa Nita kulki töissä mukana jonka jälkeen jäätiin lomalle :-) Lomalla ollaan käyty Hennan ja Kideen kanssa kaupunkiretkillä. Ensimmäisestä retkestä ei huomattu ottaa kuvia, asia korjaantui sitten seuraavalla retkellä.






kaverikuvat ei oikein yrityksestä huolimatta onnistunut, heti lähti leikkiyritykset tai sitten lähtivät liikkeelle aina ennen kun kuvaa kerkisi ottaa :-D
Toisen reissun tuoksinassa Nita onnistui katkaisemaan toisen yläkulmurinsa. Ei ole kyllä tietoa missä kohtaa se sen sai katki, mutta kaikkea se puree ja esim hyppiessä vasten ne hampaat vaan "ihan vahingossa" tarttuu kiinni 😜. Puremisinnon perusteella ei vaikuttanut kipeältä, mutta hammas katkesi ytimeen asti, joten varattiin poistoaika ja saatiin se seuraavan viikon maanantaihin.
Seuraavana päivänä matkattiin treffaamaan Piaa ja ihanaa Hikkaa. Nita heti lenkin alkajaiseksi putosi ojaan (se niistä söpöistä kuvista) ja muutamaan otteeseen vielä absien pettäessä pyöri hiekkatiellä niin kuvauskunto oli huipussaan :-D Pian ottamat kuvat löytyy täältä
Illalla kotona sitten huomasin, että ei oo todellista toinenkin yläkulmuri on ihan samalla lailla ytimeen asti poikki. Yhdessä kohtaa Nita pomppasi Piaa vasten ja kuulosti siltä että hammas jäi johonkin kiinni. Ääntäkään se ei siinä päästänyt, mutta todennäköisesti se siinä sitten meni. 

Maanantaina 31.7 oli sitten jännä päivä. Eniten jännitti noin pienen pennun nukuttaminen. Hampaat oli poistettava tulehdusriskin vuoksi koska ydin oli esillä. Nukutus ja leikkaus meni hyvin ja pikku potilaan sai sitten iltapäivästä kotiin.

Eläinlääkärissä Nita ei ollut suostunut vielä syömään, mutta kotona sitten maittoi jo ruokakin. Ohje oli että viikkoon ei saa purra mitään kovaa. Illasta alkoi olla jo virtaa ja huh, helpommin sanottu kuin tehty, että se ei purisi mitään kovaa. Pihalla se löysi jatkuvasti jonkun kepin tai kävyn suuhunsa.Kaikki kovemmat lelut ja pallot keräsin pois, mutta ei se silti estänyt sitä puremasta esim metallisia sohvapöydän jalkoja. Kipulääkettä syötiin paripäivää ja kahden viikon ajan tikkikohtiin laitettiin dentiseptiä. Jota se jo heti kerkisi maistelemaan sillä välin kun kävin Nessan kanssa pihalla.
Hirveen määrän ne tikit kerää/keräsi karvaa ja Nita ei oikeen arvosta niiden putsausta. Haavat on parantunut hyvin ja osa tikeistä on jo sulanut pois (saisi jo sulaa nuo loputkin).  Uudet yläkulmurit ei taida olla vielä kuukauteen tulossa ja lääkäri puhui että aina on riski että vahingoitetaan pysyviä hampaita poistossa. On kuulemma tosi harvinaista, mutta arvatkaan vaan olenko googletellut onko noin monelle käynyt :-P

Elokuussa on käyty kahdessa mätsärissä turistina
Ilmotin Nitan leirille leikkimään ja vähän jo naurattaa että milläköhän hampailla me sitten leikitään. Yläkulmurit on tyhjät ja etuhampaat on täysin vaiheessa vaihtumassa. Lujaa se puree kyllä ilman niitä kulmureitakin (ainakin kättä :-P ). Noh onhan sillä ainakin ne poskihampaat vielä kiinni :-D

Jokunen jälki ollaan poljettu ja kovin tohinalla Nita jäljestää. Ruoka toimii erinomaisesti moottorina ja kyllä se leikistäkin innostuu. Kaikkea se syö ja milloin mitäkin aarteita saa onkia sen kurkusta pois.


Metsässä mennään lähinnä kuin majakka ja perävaunu

kahdenkerroksen väkeä




Nita de L´Aubade aux Bergers 16vkoa





sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Pentu pentu pentu

Nyt ne on täällä ja nyt jo melkein uskaltaisi sanoa, että meille tulee pieni musta kesäpentu, jee :-)