perjantai 18. elokuuta 2017

Kesää ja kesäpentu

Nessan kanssa käytiin alkukesästä pari jälkikoetta ei niin kovin hyvällä menestyksellä. Toukokuussa hämeenkyrössä jäätiin janalle. Nessa sitkeästi olisi vain jäljestänyt takajälkeä, pyysin monta kertaa kääntymään ja se kääntyi, mutta kääntyi aina takaisin takajäljelle ja lopulta käskin sen sieltä pois. Jos olisin ollut järkevä niin olisin vaan janalla käskenyt jäljestämään siitä toiseen suuntaan, mutta oon ajatellut ettei janalla saa isommin ohjailla koiraa ja siinä janalla kehotin vaan etsimään jäljen. Nessa eteni muutaman metrin ja oli taas menossa vaan takajäljelle. Tiedä sitten mikä siinä takajaljessä niin veti kun se niin hanakasti olisi vain sinne menosaa. Aika loppui ja nostettiin kuitenkin jälki oikeeseen suuntaan. Hienosti se sitten nousi ja jäljestettiin ekalle kepille ja jätettiin siihen.

Kesäkuussa käytiin Harjavallassa tottiskarsinnassa. Taisi ensimmäiset kuumat ilmat ja autossa louskuttaminen viedä suurimman puhdin. Aloitettin jälleen kerran paikkamakuulla. Ensimmäiseinen täyskäännös oli luokattoman huono, ikäänkuin se ei olisi edes huomannut että käännyin :-O. Istumisessa jälleen liikevirhe ja taisi seisomisessa ottaa muutaman askeleen perään. Hyppynoudossa koski mennessä ja kiersi takasin tullessa ja A:lla oli ensin noutamassa ruohotuppoa kunnes tajusi ottaa kapulan. Pisteitä raavittin kasaan hikiset 70p. Eniten itseä häiritsi se ponnettomuus vaikka se nyt muuten tekee.

Nessan kokeet oli tältä vuodelta siinä, katsotaan ollaanko ensivuonna vielä koekunnossa. Niiden sairasteluiden jälkeen etenkin hyppäämiseen on tullut ongelmaa, koskee ja muutenkin tuntuu että ne on jäljen jättänyt. Toki ikäkin varmaan tekee osansa.

Juhannuksena oli kauan odotettu pika retki ranskaan :-) Hypättiin Nooran ja Pian kanssa koneeseen kohti Pariisia ja siitä autolla matkattiin tapaamaan pieniä ranskalaisia hurmureita <3 Kiva oli nähdä myös Nessan sisko pentueen emä Etsabe, joka oli yhtä sosiaalinen ja avoin kuin Nessakin :-)
Illalla Nita pääsi vielä jäljestämään ja tiittetterästi pieni pikkujäljen suoritti <3

Perjantaina palloteltiin pentuja ja tehtiin kaikki paperit kuntoon ja lauantaina sitten käytiin noutamassa pikku Nita ja valloittava Valtti veli kyytiin ja matka jatkui kohti lentokenttää.


Nita nukkui koko automatkan




Lentokentällä molemmat pennut eteni reippaasti ja kentällä palloilu varmasti väsytti sen verran, että molemmat nukkui tyytyväisenä koko lennon.

Ensimmäiset päivät Nita esitti kilttiä pentua kunnes siitä kuoriutui piraijahampainen riiviö ja roikkui lahkeissa ja kengänauhoissa. Lahkeesta sen sai irti kun oli jokin lelu (jos ei lelua niin ihan sen pantakin kelpasi leikkikaluksi :-D ) johon se vaihtoi lahkeen puremisen :-D


  



Osaa se ihan söpökin olla (ainakin väsyynenä :-P )





 Ensimmäiset kolmeviikkoa Nita kulki töissä mukana jonka jälkeen jäätiin lomalle :-) Lomalla ollaan käyty Hennan ja Kideen kanssa kaupunkiretkillä. Ensimmäisestä retkestä ei huomattu ottaa kuvia, asia korjaantui sitten seuraavalla retkellä.






kaverikuvat ei oikein yrityksestä huolimatta onnistunut, heti lähti leikkiyritykset tai sitten lähtivät liikkeelle aina ennen kun kuvaa kerkisi ottaa :-D
Toisen reissun tuoksinassa Nita onnistui katkaisemaan toisen yläkulmurinsa. Ei ole kyllä tietoa missä kohtaa se sen sai katki, mutta kaikkea se puree ja esim hyppiessä vasten ne hampaat vaan "ihan vahingossa" tarttuu kiinni 😜. Puremisinnon perusteella ei vaikuttanut kipeältä, mutta hammas katkesi ytimeen asti, joten varattiin poistoaika ja saatiin se seuraavan viikon maanantaihin.
Seuraavana päivänä matkattiin treffaamaan Piaa ja ihanaa Hikkaa. Nita heti lenkin alkajaiseksi putosi ojaan (se niistä söpöistä kuvista) ja muutamaan otteeseen vielä absien pettäessä pyöri hiekkatiellä niin kuvauskunto oli huipussaan :-D Pian ottamat kuvat löytyy täältä
Illalla kotona sitten huomasin, että ei oo todellista toinenkin yläkulmuri on ihan samalla lailla ytimeen asti poikki. Yhdessä kohtaa Nita pomppasi Piaa vasten ja kuulosti siltä että hammas jäi johonkin kiinni. Ääntäkään se ei siinä päästänyt, mutta todennäköisesti se siinä sitten meni. 

Maanantaina 31.7 oli sitten jännä päivä. Eniten jännitti noin pienen pennun nukuttaminen. Hampaat oli poistettava tulehdusriskin vuoksi koska ydin oli esillä. Nukutus ja leikkaus meni hyvin ja pikku potilaan sai sitten iltapäivästä kotiin.

Eläinlääkärissä Nita ei ollut suostunut vielä syömään, mutta kotona sitten maittoi jo ruokakin. Ohje oli että viikkoon ei saa purra mitään kovaa. Illasta alkoi olla jo virtaa ja huh, helpommin sanottu kuin tehty, että se ei purisi mitään kovaa. Pihalla se löysi jatkuvasti jonkun kepin tai kävyn suuhunsa.Kaikki kovemmat lelut ja pallot keräsin pois, mutta ei se silti estänyt sitä puremasta esim metallisia sohvapöydän jalkoja. Kipulääkettä syötiin paripäivää ja kahden viikon ajan tikkikohtiin laitettiin dentiseptiä. Jota se jo heti kerkisi maistelemaan sillä välin kun kävin Nessan kanssa pihalla.
Hirveen määrän ne tikit kerää/keräsi karvaa ja Nita ei oikeen arvosta niiden putsausta. Haavat on parantunut hyvin ja osa tikeistä on jo sulanut pois (saisi jo sulaa nuo loputkin).  Uudet yläkulmurit ei taida olla vielä kuukauteen tulossa ja lääkäri puhui että aina on riski että vahingoitetaan pysyviä hampaita poistossa. On kuulemma tosi harvinaista, mutta arvatkaan vaan olenko googletellut onko noin monelle käynyt :-P

Elokuussa on käyty kahdessa mätsärissä turistina
Ilmotin Nitan leirille leikkimään ja vähän jo naurattaa että milläköhän hampailla me sitten leikitään. Yläkulmurit on tyhjät ja etuhampaat on täysin vaiheessa vaihtumassa. Lujaa se puree kyllä ilman niitä kulmureitakin (ainakin kättä :-P ). Noh onhan sillä ainakin ne poskihampaat vielä kiinni :-D

Jokunen jälki ollaan poljettu ja kovin tohinalla Nita jäljestää. Ruoka toimii erinomaisesti moottorina ja kyllä se leikistäkin innostuu. Kaikkea se syö ja milloin mitäkin aarteita saa onkia sen kurkusta pois.


Metsässä mennään lähinnä kuin majakka ja perävaunu

kahdenkerroksen väkeä




Nita de L´Aubade aux Bergers 16vkoa





sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Pentu pentu pentu

Nyt ne on täällä ja nyt jo melkein uskaltaisi sanoa, että meille tulee pieni musta kesäpentu, jee :-)

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Alkuvuosi

Blogi laahaa ja kamerastakaan ei ole saanut aikaseksi purkaa kuvia. No aika paljon on vaan lusmuiltu koko talvi.

Joulukuussa ostin Nessalle taas 10kerran uimakortin ja viikoittain pääsi tyttö paratiisiin polskimaan.
Muutaman viikon uimatauon jälkeen ostin vielä 5 kertaa, jonka jälkeen pääsee jo todennäköisesti luonnonvesiin polskimaan

Hallivuorot alkoi myös joulukuun puolestavälistä kerta viikkoon ja loppui maaliskuun loppuun. Nessan kanssa on tehty liikkeestä istumisia, humputeltu vähän kaukoja, puomia, keppejä, keinua ja hypitty metristä. Merkinkiertoa on myös muutaman kerran yritetty. Nessalla vaan on niin vahvana se merkille jääminen, että se ei tule sieltä ilman vapautusta. Johtunee vähän siitäkin, että kierrä-käsky ei ole "vahva".

Vähäsestä lumimäärästä johtuen kolmasti talven aikana saatiin myös hakutreenit kasaan. Käytiin vähän erilaisessa ympäristössä betonivalimolla ja Destian varikolla tekemässä nenänkäyttöharjoituksia. Hyvin Nessa tuntui heti tajuavan homman nimen, vaikka lähes ensikertaa otettiin hakua muulla kuin metsässä.

Muuten koko talvi oli kyllä liukkauksineen aika karmea. Nastakengillä todellakin oli käyttöä, mutta harmi vaan niitä ei koirille ole. Vaikka Nessa tuntui menevän pelijäällä kuin vettä vaan, niin väkisinkin tuli myös liukastumisia. Eilen käytiin fyssarilla oikomassa jumeja, joita kuulemma tänä vuonna on lähes joka koiralla liukkauksista johtuen on ollut normaalia enemmän.

Maaliskuun loppupuolella pyörähdettiin myös pienen tauon jälkeen kehässä Lahti KV:ssa ja Nessa oli hyvällä arvostelulla VSP ja sai Cacibin. Jokunen kehä käydään pyrähtämässä vielä ennen veteraaniluokkia (en vaan käsitä miten Nessa voi täyttää tänä vuonna jo 8 :-O . Tosin vasta lokakuussa, mutta kuitenkin)

Viimeviikolla lomalla tehtiin kauden ensimmäinen esineruutu ja ainakin nyt näyttäisi siltä että viime syksynä tullut huono mielentila ruudussa on unohtunut talven aikana, jee :-)
Myös ensimmäinen jälki polkaistiin lähimetsään. Nessa tarkisti parimetriä takajälkeä ja vaihtoi oikeaan suuntaa. Nuo takajäljet on viimeisimmissä kokeissa ollut vähän ongelma ja koitetaan nyt sitten jos kehun kun valitsee oikean suunnan. Muuten meni oikein mallikkaasti, paitsi neloskeppi syystä tai jäi. Aika pian sen kepin jättämisen jälkeen huomasin hajusta astuneeni koiran shaisseen. Tottiksen kunto pitää vielä käydä katsomassa ja vähän  polttelis yrittää jo alkuvuoden kokeisiin.

Pitkän pitkän odotuksen jälkeen pentuasiassa vihdoin näkyy jo valoa tunnelin päässä :-) Jos nyt neljäs kerta toden sanoisi ja meillä taapertaa pieni musta (tai jos ei tule yhtään mustaa niin sitten fawn) ensikertaa kesäpentuna. Mutta sen verran on huonoa onnea ollut pentuasiassa, että isompia hehkutuksia sitten kun pennut nähnyt päivänvalon :-).


torstai 13. lokakuuta 2016

Syysleiri, MH-kuvausta ja pentuhaaveita

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna viimevuoden tapaan suunnistettiin Yläneelle leirille. Osallistuttiin tänäkin vuonna pellolle ja lauantaina humputeltiin lisäksi vähän agissa :-)

Tein molempina päivinä yhden jäljen. Lauantaina mittaa tuli trackerin mukaan vähän reilu 500m, kulmia oli 6 ja esineitä 4. keli oli tosi tuulinen ja varsinkin vastatuuleen mennessä Nessa joutui tosissaan työskentelemään.
Leirikuvat: Tuula Tanska



Iltapäivästä humputeltiin sitten agissa








tästä tuli lentokeinu
Sunnuntaina tehtiin vähän lyhempi jälki, malliltaan väärinpäin olevan P. Nessa jäljesti tosi tarkasti mutta oli normaalia hitaampi.

Viimeviikonloppuna olin talkoilemassa/katsomassa briardien MH-kuvauksia. Kuvaukseen osallistui 10 briardia. Aika monen näköistä suoritusta tuli kyllä nähtyä ja joukossa oli kyllä jokunen/ useampikin kivan reippaan oloinen koira.

Ja ne pentuhaaveet. Kun en saanut Nessasta pentua niin ajatus oli että olisi mahtavaa saada pentu sitten näistä samoista linjoista. Nessan sisaruskatras on ollut onnistunut niin luustoltaan kuin harrastusominaisuuksien osalta.
Sisaruksilla on kolmella  jälkeläisiä, mutta se pentukuume on nyt ja luultavasti sieltä suunnalta ei ole vielä muutamaan vuoteen tulossa pentuja.

Aika aktiivisesti olen katsellut pentulistoja. Kahdesta yhdistelmästä olen ollut kiinnostunut, mutta ne on menneet tavalla tai toiselle pieleen.Vaan mulla voi olla tälläinen tuuri.

Meillä ei siis tepsuttele joulukuussa uusi musta, mutta ehkä kaikella on tarkoituksensa ja hyvää kannattaa odottaa :-) Ehkäpä se tepsuttelee sitten ensi keväänä :-)



torstai 8. syyskuuta 2016

Pohjois-Hämeen PK-piirinmestaruus 3-4.9.2016

Osallistuttiin Nessan kanssa jäljelle. Koe alkoi tottiksilla ja me saatiin omaa vuoroa odotella viimeiseen tottispariin saakka. Paikalla oltiin aamu kahdeksalta ja tottis oli sitten reilusti kahden jälkeen. Kerrankin saatiin suorittaa liikkeet ensimmäisenä (jotenkin tuntuu että aina aloitetaan paikkamakuulla).

Jälkikoirien tottisosuuden tuomaroi Tapio Toivola ja meidän kesän ensimmäisestä tottiksesta saatiin kasaan 78p, Liikevirhe tuli jälleen istumisessa, seisomisessa oli ottanut 6 askelta perään, hypyssä kosketukset molemmin puolin ja kapulaa vähän pureskeli kaikissa luovutuksissa. Eteenmenossa vaati 2 käskyä maahan, ensimmäisellä seisoi. Seuraamisessa taisi haukahtaa 2 kertaa, toisella kertaa astuin käännöksessä vahingossa sen varpaille.
Hieman sellainen outo mielentila, istui vähän hitaasti tms selittyi kun tänään alkoi vihdoista viimeinen ne juoksut. Taisi olla tuolloin jo vähän hormonit hyrräämässä. Tämä väli oli sitten vähän reilu 15kk.
Tottiskuvat: Piia Heinilä














Lauantain suoritettiin vielä esineruutu hiekkakuopalla. Oli pohja oli monelle koiralle kyllä haastava, kuten myös meille.
Esineruutukuvat: Kati Heikkinen

Nessa nosti yhden esineen, se oli sellainen pesusieni joka muistutti ihan kovaa sammalta. Kun se sen toi mä sitä hetken katselin, että toitko mulle tosiaan palan samalta :-D Tuomarikin nauroi kun en millään meinannut uskoa että se on esine. No muita ei löytynyt ja kun neiti päätti vielä käydä kakkalla ruudussa niin esineruudusta vaivaiset 8p. Tuloksista katselin, että 4 koiraa ei löytänyt yhtään, 8 koiraa löysi yhden, kolme koiraa löysi 2 esinettä ja vain 2 koiraa löysi kaikki 3.

Sunnuntaiaamuna sitten suunnattiin jäljille, Nessalle janasta 36p vähän poikkesi janalta, mun nähdäkseni törmäsi sitten takajälkeen kääntyi ja jatkoi oikeaan suuntaan. Hyvä jana siis meille, kun on ne takajäljet ollut vähän ongelma. Jälki kulki aika täydellisesti kepille nro4 asti ja sen jälkeisessä kulmassa ilmeisesti hukattiin jälki. Samassa kohtaa kuului tieltä jo ääniä(siinä oli laavu ja keppien luovutus) ja mäkin sitten jo pienessä päässä päättelin että ehkä se sitten tuohon suuntaa kulkee. No ei kulkenut, olisi ollut kulma toiseen suuntaan. Missäköhän  kohtaa sitä oikeasti oppii, että antaisi sen koiran vaan ratkaista. Kyllä vähän harmitti.

Vähän noita syksyn kokeita jo katselin, mutta juostaan nämä juoksut nyt alta pois. Katsellaan jos ihan loppusyksystä vielä johonkin päästäisi.