tiistai 19. marraskuuta 2019

Tokokorkkaus

Nitan piti osallistua tokon alokasluokkaan jo rotumestiksessä, mutta juoksu torppasi silloin sen suunnitelman. Nita jo aika pitkälle osaa tokon alokasluokan liikkeet ennestään, ainoastaan kaukokäskyt piti opettaa. Muuten ei olla kyllä tokoa sen kummemmin treenattu.

Nyt kun maastolajit on jäänyt pikkuhiljaa talvitauolle, niin ajattelin että kun lisenssi ostettu, niin voisi käydä sen tokokeenkin.

Sunnuntaina 10.11 sitten Tamskin kokeesta ostettiin se vihreä kilpailukirja. Alokasluokassa oli 8 kilpailijaa, Nita suoritti toiseksi viimeisenä. Paikallamakuut oli kahdessa ryhmässä. Tuo paikkamakuu on ainut mitä ei nyt olla kuin kerran päästy treenaamaan ryhmässä. Hennan kanssa viikko aiemmin otettiin ihan vaan treeninä ettei totella muiden maahan tai sivulle/istu käskyjä. Joitain olisi kyllä jo uskonutkin, mutta ihan onnistuneitakin settejä saatiin.

Kokeessa sitten hienosti kesti muiden käskyt ja paikallamakuusta saatiin 10.

Mä kun en ole uusilla säännöillä kisannut kuin voitajassa niin seurasin pari ensimmäistä koirakkoa ja muutekin välillä vilkuilin muiden suorituksia, muutamalla tuli joku liikevirhe mutta suurin osa sai hyviä pisteitä.

Nitan vuorolla en ihan nähnyt kaikkia meidän pisteitä, muutakuin paikallamakuusta saatiin 10 ja seuraamisesta  9, Nita on varmaan vähän turhan tiivis. Kapulan pidosta 9, vähän puree, hypystä saatiin 10 ja kokonaisvaikutus 10. Kaiken se suoritti oikein ja lisäkäskyjä ei tarvittu

No sitten tuloksia luetellessa aattelin, että ei varmaan sijoituttu ja odotin kokoajan koska ne sanoo mun nimen, mutta oho sanoivat sen vasta sitten kun luokanvoittaja kerrottiin :-D Saatiin kaikesta muusta 10 ja tulos 195p kp 1/8 sija. Tiukkaa oli kärkikolmikossa, kun toinen sai 194p kp, ja kolmas 193p kp.

Se oli sitten varmaan se paikallamakuu, sillä mielestäni siellä ei saanut kuin kolme 10p ja liikeessä on kerroi 4

Mutta noin muuten, mulla oli kyllä siellä jotenkin semmoinen fiilis, että ne kaikki muut oli jotain pro tokotyyppejä ja itse oli vähän vierailla vesillä pk-harrastajana tokokokeessa :-D

Aattelin nyt kuitenkin, että jos sitä TK1 koularia yrittäisi. Katsotaan löydänkö motivaatiota opettelemaan tokon ylempien luokkien liikkeitä
Oli kyllä hienot ja herkulliset palkinnot



maanantai 28. lokakuuta 2019

Nessa 10v ja Nitalle JK2

Nessa täytti 10v 8.10. On se vaan ihan käsittämätöntä, että vasta juuri lennettiin yhdessä Sveitsistä ja nyt siitä reissusta alkaa olla joulukuun alussa jo 10v ja minkälainen kultakimpale sieltä silloin tulikaan 💓.

Ei ollut koskaa tarkoitus ottaa kolmatta koiraa, olin nähnyt Nessan emän NE:ssä, kivannäköinen musta narttu leikki patukalla handlerinsa kanssa. Seuraavana vuonna Ziralla todettiin sydänvika (keuhkovaltimoahtauma) ja lääkäri sanoi, että kaikki fyysisesti raskaat lajit pois. Meillä oli Tampereen seudun briardiporukan kesken saunailta, harmittelin sitä Ziran sydäntä ja Noora kysyi "Muistatko sen kivan mustan nartun silloin NE:ssä, sillä olisi pentuja" ja siitä se ajatus sitten lähti.

Esalle perustelin kolmatta koiraa, että mieti jos ajaisit rallia. Olisi kaksi ralliautoa, joista toisesta olisi iskarit ja jouset rikki ja toisesta moottori. Kumpaakaan et voisi korjata, niin ostaisitko itsellesi uuden auton vai yrittäisitkö pärjätä niillä rikkinäisillä. Nupulla oli E/E lonkat, Ziralla sydänvika. Muutaman päivän se mietti ja sanoi, että no otetaan se pentu 😄. Mutta oli se kolmas koira itsellekkin vähän, että järki sanoi ei, mutta mieli ei uskonut

Jotta kasvattaja möi meille pennun, niin siellä oli käytävä. Toki olihan se muutenkin kiva käydä pallottelemassa pentuja ja nähdä emä vielä uudelleen ja kasvattajat. Narttuja oli 4, joista kasvattajat piti kaksi, yksi oli menossa pentueen isän kasvattajalle (Nitan emä Etsabe) ja yksi olisi sitten meille.  Oli kivata tavata kasvattajatkin ja vaikka vähän auttavasti puhuivat Englantia, niin livenä tuli kyllä ihan mainiosti ymmärretyksi puolin ja toisin. Nessan kävin sitten noutamassa Zhurichin lentokentältä, kasvattajan mukanan oli veli Edy Lee omistajansa kanssa. Reipas pikku Nessa meni lentokentällä kuin missä vaan, vähän kyllä protestoi kun piti mennä kassiin ja onneksi nukkui lähestulkoon koko lennon.

Nessan on minun ensimmäinen koira, jonka kanssa olen kilpaillut pk-puolella. Minun kumppani, minun ajatus. Sen matkan aikana ohjaajakin on ottanut monta virhettä opiksi ja monta olettamusta on karissut, kuten nyt vaikka ne missä jälki nyt ei ainakaan voi kulkea😅. Nessan kanssa on enemmän ja vähemmän harrastettu myös tokoa, agilityä ja näyttelyissäkin on pyöritty ja joka saralla on vähän tuloksiakin kerätty.
rakas harmaaparta

Lelu 10v lahjaksi. En vaan saanut hyvää kuvaa lelu suussa kun Nessa olisi vaan tarjonnut sitä taisteluleikkiin :-D
Vaikka parta on jo vähän harmaantunut, niin vielä riittää hyvin virtaa. Näyttelyissä käytiin tänä vuonna vaan erkkarissa. Jos kuntoa riittää niin ensivuonna sitten varmaan uudelleen erkkariin :-) Koskaan vaan tiedä vanhemman koiran kanssa mitä tuleva tuo tullessaa ja nautitaan näistä, kun kaikki on vielä kunnossa 💓
💓

Nitan kanssa saatiin paikka Harjavallan jälkikokeesseen, joka oli eilen 27.10.  Kokeessa oli 4 kakkosluokan koiraa ja 2 kolmosen koiraa. Arvoin meille ensimmäisen jäljen. Nyt janalla meni vähän rauhallisemmin, lähti vähän vinoon oikealle. Pysähtyi jossain kohdin haistelemaan jotain, pyysin uudelleen , että etsi jälki ja nosti aika pian jäljen ja lähti jäljestämään vasemmalle. Janasta saatiin 28p. Ensimmäinen keppi oli taas aika pian janan jälkeen, sen Nita nyt nosti. Mutta lähti kepiltä sitten niin vauhdikkaasti vähän takki auki, että missasi kohta tulleen kulman ja otti vähän häiröitä kun siinä näkyi tielle kun lähettivät seuraavaa koiraa jäljelle. siinä jumpattiin jonkun aikaa edes takas kunnes sitten nosti sen kulman. Tiesin tai oletin, että oli varmaan kulma ja luotin että se kyllä sen löytää, sen verran innokkaasti teki kuitenkin töitä päästääkseen uudelleen jäljelle. Loppu jälki ajettiinkin sitten reippaasti ja tosi tarkasti. Keppejä nousi tasaseen tahtiin ja viides keppi nousi kun oltiin melkein tiellä mitä autolla ajettiin. Siinä oli kuminauha ympärillä ja ajettelin, että taisi yksi jäädä, mutta siinä kepissä ei kuitenkaa ollut kutosmerkintää. Siinä järkeilin, että kyllä se pitäisi olla merkattu, että katsotaan nyt mihin jälki menee, josko se kutonen kuitenikin olisi vielä edessä. No jälki meni tien yli,  teki kohta kulman ja siellä suoran päässä oli sitten se kutonen. Voi että mä vaan tykkään tuon koiran kanssa tuosta jäljestä.

Esineruutu oli tällä kertaa hieno, taisi olla kolme nopeaa lähetystä ja kolme esinettä taskussa. Nosti ensimmäisen keskeltä ruutua, oli pieni vähän kovempi kenkä, Sitä se mielestäni nanosekunnin mietti, että nostaako, mutta onneksi nosti ja toi vauhdilla. Seuraava oli vasemmassa takakulmassa ja kolmas nousi oikeasta takakulmasta. Saatiin täydet 30p

Tottis oli kolmenkierrolla ja Nita oli ensin paikallamakuussa. Nitan parilla ei ollut enää maaston puolesta mahdollisuutta tulokseen. Me on kyllä treenattu sitäkin, että toinen noutaa, kun maataan paikalla ja se ei ole noussut. Nyt kokeessa se sitten A noudossa, ihan viimeisenä hetkenä sieltä nousi ja olisi juossut kapulalle, huomasin sen ja käskin maahan, totteli. Suorittava koira ei ollut vielä noutanut kapulaa. Mitään nyt ei sattunut, pari sai uusia liikkeen ja se meni hyvin. Nuori koira ja näitä sattuu, mutta silti 😒. No tottiksessa otti ehkä vähän painetta tuosta sattumuksesta ja seuraamisessa vähän enemmän painoi. Ja jonkun verran  menin minäkin sekasin ja olin ihan unohtaa tehdä seuraamisessa sakaran, siis en ole koskaan aiemmin unohtanut kaaviota, olin menossa suoraan henkilöryhmään. Tuomari sitten huomautti, että väärä suunta. Vähän noloa, eikun ympäri ja tehtiin kaavio loppuun. Istumisessa tuli liikevirhe, meni maahan. Nousi kyllä istumaan sitten kun käännyin ja olin palaamassa. Muuten ei liikevirheitä, mitä nyt törmäsi luoksetulossa. Noudot oli hienot ja nopeat, vähän puree ja eteen lähti lujaa suoraan ja ensimmäisestä maahan. Tottiksesta saatiin 86p.  Olihan se pääpiirteittäin ihan hyvä tottis, vaikka ei ihan kaikki putkeen mennytkään. Tätä se on, aina voi sattua jotain yllättävää, näistä vaan pitäisi päästä yli.

Neljästä kakkosen koirasta 2 sai tuloksen ja tasapisteissä 284p ratkaisi maastopisteet. Nitalla oli pisteen paremmat maastopisteet, jotenka Nita sijoittui luokassa ensimmäiseksi.

Kokeen jälkeen otettin sitten vielä pienet paikallamakuusulkeiset kapuloiden kanssa ja kun se siellä pysy niin palkkailin ruualla maahan.

Lelu palkaksi koularista :-D



Huisia, että seuraavaksi sitten ensivuonna, jos saadaan koepaikkoja, kolmoseen metsästämään ykköstuloksia :-D Tai ainakin koularia kolmosesta.


perjantai 4. lokakuuta 2019

Nitalle JK1 ja jäljen rotumestaruus

Toukokuussa tehtiin vähän extemporee BH ja kun se meni hyvin, niin pitkin kesää vähän heittelin, että jos sitten jäljelle rotumestikseen. Kesällä saatiin aika hyvin ratkottua keppiongelmaa ihan roskisti kehumalla ja aika hyvin on alkanut löytyä motivaatiota ilmaista ne kepit. Haasteellisin on se ykköskeppi, varsinkin jos se on alkumatkasta. Itse jäljellä Nita on ollut suht varma.

Esineruudussa käänteen tekevää oli leikkiä niillä esineillä. Ei se montaa treeniä vaatinut ja esineet alkoi tulla käteen asti. Vielä viime vuonna se saattoi jäädä sinne ruudun puolelle löydetyn aarteen kanssa (Nita ei niin luontaisesti ole tuonut mulle niitä löytämiään aarteita, kuten versus Nessa joka kiikuttaa kaiken löytämänsä, klemmareista lähtien, näytille). No viime syksynä päästiin jo siihen pisteeseen, että se tuli perille ja räki esineen jalkoihin. Jokseenkin asiat vaan loksasti paikalleen ja nyt löydetyt esineet tuodaan vauhdilla käteen.

Tottiksessa keskitytiin lähinnä esteisiin ja eteenmenoon. Mulla on itsellä hyppyeste ja sitä aina silloin tällöin, väliin vähän ahkerammin, hypittiin ja metrinen nouto oli jo hyvällä mallilla, kunnes se päätti alkaa kiertää takasin. En tiedä mistä se kiertäminen tuli, mutta laskettin takas 85cm ja siitä aika nopeasti päästiin takaisin metriin mennen tullen.


Mutta sitten A. Siitähän sitten tuli ongelma kun olin piilossa. Nitalla ei ollut mikään ongelma kiivetä jos pyysin sivulta kiipeemään, vaikka en edes heittäisi siitä mitään yli, mutta jos olin esteen toisella puolen niin ensin aina kävi kurkkimassa mihin sä menit. Siitä palautin sen takasin istumaan ja sitten kykeni jo kiipeemään, vaikka olin piilossa. Aina mahdollisuuksien mukaan käytiin kentällä kiipeilemässä tuota A:ta. Kun se alkoi jo pikkuhiljaa omalla kentällä sujua niin käytiin muutaman kerran vierailla kentillä kiipeilemässä A:ta. Se yksi ylitys on 15p, melko kallis liike yhdestä yityksestä. Tuo A loksahti paikalleen varmaan vasta noin pari vkoa ennen koetta.

Eteenmenossa ei sen kummempia, sen se tuntui osaavan niin omalla kuin vieraalla kentällä. Sitä maahan menoa en eteenmenossa ottanut, mutta muuten huutelin sitä maahan, jos se oli kauempana tai sitten juoksemassa heitetyn lelun perään.

4-Rotumestaruuskisa. Airikset, Beussit, Bouvierit ja Briardit

Koe oli sunnuntaina 29.9.2019 Raisiossa. Jälkikoirat tuomaroi Harri Laajajärvi. Jälkikoirat aloitttivat kentältä ja Nita arpoi itselleen ensimmäisen suoritusvuoron. Tottis muutoin meni ihan mallikaasti, Vähän se on vino, mutta innokas. Istumisessa istui nopeasti ja Nita on tosi skarppina istumisessa ja maahanmenossa siellä odottamassa, maahan meni istumista vähän hitaammin, mutta luoksetulossa istui hienosti eteen, sivulla jäi inansa vinoon. Tasamaanouto oli reipas, ohjaajan pitäisi jaksottaa selvemmin. Ehkä sitä sitten vähän liian nopeasti otti kapulan ja käski sivulle. Mutta sitten esteillä Nita hypyllä lähti innokkasti noutamaan, mutta unohti hypätä mennessä. Tais tajuta ite virheensä ja jäi siihen esteen viereen. Ei lähtenyt ensimmäisellä tuo käskyllä, mutta onneksi toisella lähti reippaasti noutamaan ja hyppäsi takaisin. A esteelle se karkasi ennekun päästiin itse liikeeseen, mennen tullen kiipesi....Ihan omaa tyhmyyttä, otampa vielä yhden askeleen eteenpäin. Ajattelin, että se oli sitten siinä, mutta tehtiin liike kuitenkin korrektisti oikein. Eteen juoksi ehkä vähän vinoon ja tarvi 2 käskyä maahan menoon, ensimmäisellä istui. Paikallamakuussa vähän laskeskelin, että mahtaakohan tottispisteet riittää.

Arvostelu oli aktiivinen, iloinen ja reipas. Erittäin hyvää ja istumisesta ja paikkamakuusta erinomainen ja hypystä puutteellinen. Huojentavaa oli,että ykkösessä saa vähän anteeksi kömmähdystä ja tuomari otti sen A:n vallattommuutena, vaikutti kyllä arvosanaan ja liike meni tyydyttäväksi. Eteenmenosta lisäkäskyn myötä ja olisi saanut juosta määrätietoisemmin suoraan tyydyttävä. Loppupisteet hyvä 82p




Videosta kiitos Hanna Maaria Harjulle.

Maasto oli kaukana, noin tunnin ajomatka. Mutta ei kyllä haitannut ajella Saloon asti kun näki maastot. Keli oli vielä ihan optimaalinen, sopivan kostea ja ei enää satanut kun jälkiä ajettiin. Nitan jana oli tasasta sammalmetsää, pysäköin auton janan oikeelle puolen ja Nita jo autolta nuuskutteli paljon metsäänpäin. Ennen koetta olin tehnyt 4 janaa ja koitin jos lähetän janalle vähän samaan tapaan kuin tottiksessa eteenmenoon ja sehän aika kivasti meinikin niillä janoilla suoraan.
Kokeessa sitten Nita teki aivan täydellisen janan, lähti vauhdilla ja suoraan, törmäsi jälkeen ja sinne meni. Jälki lähti oikealle. Aika pian janan jälkeen oli keppi, mitä Nita ei nostanut, mutta koska se jäljesti koko jäljen jäljen päällä niin huomasin sen ja poimin matkaan. Nita nosti sitten loput 5 keppiä. Jälki päättyi lähes tielle. Kutos keppi ei ensiyrittämällä noussut, tie vähän taisi vetää. Otin vähän takaspäin ja sitten nousi se kutonenkin. Aikaa meni varmaan alta 10min. Jäljeltä täydet 170p.

Esineruudussa sitten Nitaa vähän juoksetutti, mutta nosti kyllä 2 esinettä ja toi käteen. Noista juoksukiemuroista vähän rokotettiin ja esineistä 25p/30p

Lopputulos siis 277p/300p 1-tulos, koulutustunnut JK1, luokkavoitto 1/3 ja jäljen rotumestaruus!! Nita näytti olevan jälkikoirista (5kpl) ainut, joka nosti kaikki kepit. Huippua Nappula 💓

Kuvat: Minna Saarimaa


Sai lelu jäädä kun pussista tuoksui ruoka :-D


Vaikka sitä tuntuu, että aina ei ehdi ja jotenkin tuntuu ettei saa oikeen edes aikaseksi, niin kuitenkin aika paljon tekee pieniä pätkiä seuraamista tms ihan vaan siinä omassa pihassa, vähän sellaista hubbabubbaa ja hauskanpitoa samalla kun Melissan kanssa ollaan pihalla. Siinä on semmoinen kiva tekemisen into ja aika helposti Nita oli kuitenkin valmis kokeeseen. Vai tuntuuko se vaan kun tottis on aika pitkälle rakennettu omassa pihassa leikitellen. Onhan siinä tottiksessa viilattavaa sitä ja tätä, mutta on se vaan aika Nappula 💓

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Erikoisnäyttely ja onnistumisia

Kesäkuun lopussa osallistuttiin molempien mustien kanssa erikoisnäyttelyyn. Nita kevyessä turkissa ja muutenkin ehkä vielä kropaltaan kesken kävi hakemassa EHn avoimesta luokasta ja Nessa veteraaniluokasta ERIn
Erikoisnäyttelykuvat: Harri Puranen








 Nitan kanssa tehtiin esinekuuri, tavoitteena että esineet tuodaan käteen asti. Suunnitelma oli, että kylvän kotipihaan esineitä ja leikitään niillä kaikilla kun se ne tuo. Kolmena iltana näitä tehtiin ja hyvin alkoi tulla ihan käteen asti esineet. Nita kun on vähän turhan helposti pudottanut esineet jalkoihin. 2 ruutua ollaan tuon jälkeen tehty ja molemmat on mennyt hyvin. Näitä treenejä vielä jatketaan, että se käteen tuominen vielä vahvistuu.

Jälkeä Nita on oikeastaan aina ajanut hyvin, mutta ne kepit on aiheuttanut päänvaivaa. Se on kyllä usein reagoinut keppiin, mutta ei aina ole maltti riittänyt jäädä ilmaisemaan sitä, koska se jälki on vaan niin paljon mielenkiintoisempi. Ikäänkuin palkkaantuu itsestään jo siitä jäljestä, ettei sillä kepillä ole niin merkitystä.
Toinen asia on, että se keppiin reagointi on ollut aika eleetön pysähdystä lukuunottamatta, että minun on pitänut oppia paremmin lukemaan sitä koiraa milloin siinä saattaisi olla keppi ja vahvistaa siitä.

Olen yrittänyt jos jonkinlaisilla herkuilla sitä lahjoa, kepeillä leikkikään se ei oikein kunnolla syttynyt. En halua kuitenkaan mitään negatiivista fiilistä niihin keppeihin, niin ihan vaan koitin, jos oikein reilusti kunnolla kehun kun pysähtyy kepille ja sehän oikein innostui asiasta. Samaisella jäljellä alkoi kepeillä kääntymään vähän kohti ja aina oltiin tosi iloisia kepistä. Tätä on nyt jatkettu ja paremmin on alkanut löytymään ne kepit, kahdella viime jäljellä jopa kaikki.
Jälki 670m, 3 kulmaa ja piikki

Jälki 800m, kaatosade polkemisen jälkeen ja ajettu sateessa



tiistai 25. kesäkuuta 2019

Hakuleiri ja rm-tokosuunitelma

Nitan kanssa suunnattiin Briardien hakuleirille 8.-9.6. Ennen leiriä meillä oli ollut kolmet hakutreenit, suoria pistoja, osa valmiina, osa ääniavuilla ja perinteisesti aina se 4 maalimiestä. Nita lähtee innokkaasti etsimään ja löytää hyvin.

Leirillä lauantaina oli tuskasen kuuma ja rata oli melko rankka ollen rinteessä, toinen puoli ylämäkeen, toinen alamäkeen. Ennen Nitan treeniä otettiin ihanalle Arne pennulle hajureagointeja alamäkeen. Ajattelin, että kun on nyt niin kova keli ja Nita on melko kuumaherkkä niin otetaan kaikki 4 äänivanuilla. Ylämäkeen se lähti ihan hyvin, toisella pistolla ylämäkeen joutui tekemään oikein töitä, että löysi reitin piilolle. Mutta sinne alamäkeen lähti sitten tosi nihkeästi, ensimmäinen pisto meni kutakuinkin ok, mutta toisella pistolla jumittui mitä ilmeisemmin sitten niihin palkkauskohtiin ja oli muutenkin melko vetelä. Lähetin sen vielä siitä jumikohdasta ja lopulta löytyi viimeinenkin maalimies.

Leirikuvat: Minna Saarimaa

 Sen verran rankka oli treeni, että Nita kuorrutti itsensä metsällä :-D



Illalla otettii vielä risteilytreeni pellolla ja tämä meni hyvin, toki Nita yhdellä pistolla jäi syömään edellisiltä koirilta jääneitä nameja. Ne ruokahajut on kyllä oikeesti Nitalla ongelma, siksi aika usein treeneissä treenaakin alkupäässä, ellei piilot ole kaikilla samat. Se ajatus katkeaa kun ruoka haisee ja niistä on vaikea päästä yli.

Sunnuntaina olikin sitten ihan mukava maasto ja inhimillisempi keli. Rikottiin kaavoja ja otettiin rutkasti enemmän kuin 4 pistoa :-D Maalimiehet otettiin taputuksilla, suoria pistoja ja Nita jätettiin metsään, josta huusin sen aina keskilinjalle ja aina käden kautta uudelle maalimiehelle.

Olipas kiva pitkästä aikaa leireilä, olin ensimmäistä kertaa yön pois kotoa sitten Melissan syntymän. Ainut oli järkyttävä määrä niitä hyttysiä ja varsinkin märäkäräisiä ja oltiin Nitan kanssa molemmat melko syötyjä leirin päätteeksi.

RM-toko
Ajattelin ilmoittaa molemmat tytöt rm-tokoon, Nessan voittajaa ja Nitan alokkaaseen. Niitä alokkaan sääntöjä luin ja aattelin, että kyllä se nyt kaukokäskyt oppii ja muutehan se melki ne liikkeet osaakin.
Tietty paikkamakuuta olisi kiva treenata ja kerran maattiinkin Mainion kanssa paikalla ja se meni hyvin
Nessan kanssa otettiin tunnari ja oma nousi hienosti, vähän joutui ensin etsimään pidemmästä ruohikosta missä ne kapulat on. Sitten jumpattiin kaukot, olen varmaan aina alottanut sarjan istumisella, koska vaikka minkä teki niin se tarjoaa ensimmäiseen vaihtoon istumisen. Ruutuunkin se vielä löysi. Toisella treenikerralla otettiin vielä metallinouto ja sekin ihan hyvin meni.

Nita aika hyvin teki jo kaukoja, toisinaan etupää on vähän turhan kevyt, toisinaan on vähän viivettä kun nousee istumaan. Kapulan pito on myös vähän työnalla, kun se ote vähän elää, luoksetulossa koitin jos kutsuu sen huutamalla sivulle ja sehän tuli ja sitten piti koittaa tänne käskyllä ja istui eteen. Wow se osaa erottaa ne käskyt :-D

Mutta mutta, Nessalla alkoi sitten juoksu 2,5vkoa ennen koetta ja vaikka vähän odotettavaa se oli niin silti vähän ärsyttää, että Nita sitten aloitti myös juoksun viikko ennen koetta.




keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Tähän päivään

Yli vuosi on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä, jokseenkin vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Ja mitä pidemmälle päivittäminen jää, niin sitä vaikeampi se on aloittaa.

2018 meni ihan ettei kerinnyt huomatakkaan, olin kotona koko vuoden. Nitan kanssa on rakennettu tottista eteenpäin, alkujaan sivuille tuloista seuraamiseen. Nita on aktiivinen, iloinen ja innostuva ja nopea, toisaalta ehkä vähän herkempi mitä on ollut Nessa, mutta yritystä on sitä enemmän. Tykkään kyllä kovasti ja aika pitkälle on löydetty jo samoja suuntataviivoja, mutta pähkinää on kuitenkin vielä purtavaksi, tosi monta.

Suurin on nouto, mutta vähän valonpilkahduksia näkyy jo tunnelinpäässä. Se ote, ote ja ote. Mutta muiltaosin on päästy vähän jo eteenpäin.

Nita ei myös niin luontaisesti tuo mulle asioita, toisinkuin Nessa kiikuttaa kaikki löytämänsä aarteen näytille. Tämän asian kanssa on kyllä tehty aika paljon, kuin myös että esineet tuodaan käteen asti. Vielä kyllä riittää työsarkaa senkin suhteen.

Nita on kauhean kiva kun se palkkaantuu paljon jo pelkistä kehuista, sen kanssa olen oppinut ehkä myös paremmin kehumaan ja ehkä se mun tiukka pipokin on vähän löystynyt. Arjessa se on niin innoissaan aina nyt mitä tehdäänkin ja jokapaikassa se on nenäpitkällä mukana, varsinkin Melissan mukana. Sanottakoon, että osaa se myös rauhottua kun mitään ei tapahdu.

Tammikuusta alotettiin Nitan kanssa agilityn alkeiskurssilla. Teki kyllä tosi hyvää Nitan häiriöherkkyydelle, koska kaikki 4 koiraa oli samaan aikaan joka kerran yhtäaikaa hallissa. Alkuun kiihtyi melkoisesti kun joku juoksi putkeen, mutta sekin on jo paljon liventynyt, vaikka edelleen vielä on pakko vilasta siihen suuhtaan kun se putken "rapina" tms kuuluu. Keppejä on tehty kokoajan ohjureiden kanssa. Alkujaan Nita veteli ihan omia reittejä ohjureista välitämättä, mutta alkoi se rytmi löytymään ja nyt on jo aika monta ohjuria voitu ottaa välistä pois. Näin kerta viikkoon treenatessa ei nyt suuria edistysaskelia voi olettaa, mutta Nita on kyllä syttynyt lajiin ja mä oon niin myöhässä kaikissa ohjauksissa, en vaan kerkiä kun se jo meni.

Huhtikuusta alkoi jo Tavesin maanantai tottikset ja kun meillä se agilitykin on Maanantaisin niin on ollut jo vähän polte kentällekkin, mutta agilitykurssista on kuitenkin maksettu. Joka kolmas viikko on niin että tarvitsen lapsenvahdin, kun Esa on töissä. Koska Melissaa ei oikein pysty sinne agilityyn vielä ottaa mukaan (koska ne muut koirat) niin Toukokuusta sitten mentiin (päästiin) käymään kentällä. Toukokuussa käytiin toisenkin kerran kentällä vähän sillä verukkeella että sain toimitettua palkinnot mätsäriin. Kolmantena Toukokuun maanantaina palattiin taas agilyruotuun ja tehtiin vähän radanpätkään ja lopuksi vielä esteiden kautta keppejä ja ne meni hyvin, myös eri kulmista on tehty kepeille hakemista. Yllättävän hyvin Nita on ne kepit oppinut. Näin kahden koiran kokemuksella ohjureilla oppii paremmin entä vinokepeillä.

Siinä samalla vkolla kävin katsomassa Mainion BH-kokeen ja tuosta vähän tuli polte, että suoritetaan mekin sitten BH alta pois :-D Tavesin kokeessen vapautu vielä sopivasti paikka, joten ilmottauduttiin sitten Nitan kanssa sinne.

Koe oli sitten nyt Maanantaina 27.5. Sununtaina käytiin vielä pyrähtämässä kentällä kun ajattelin että ehkä sitä tarvitsee vielä kolmannen kerran kesässä käydä kentällä ennen koetta. Paikkamakuuta pystyy hyvin treenaamaan yksinääkin kun tarkkailee koiraa kännykän etukameralla :-D

Nita on kyllä vielä kovin kesken moneltakin osin, mutta luotin siihen että kyllä se nyt BH:n suorittaa ja on hallinnassa, siitähän BH:ssa lähinnä on kyse. Ensimmäistä kertaa voisin sanoa että ei hirveästi edes jännittänyt ennen koetta. Enemmän ehkä mietitytti että se "vire" kestää koko kokeen. Nita osaa kyllä liikkeestäkin istumisen ja maahanmenon, mutta pelasin varmanpäälle ja tein ne pysähtymisen kautta. Seuraamisessa paikka elää kyllä ja paikoin aika paljon edistikin. Positiivista on että Nitan ei tarvinnut juurikaan vilkuilla, kovin vilkas kun on. Henkilöryhmääkään ei olla juurikaan treenattu ja pitkänmatkan luoksetulokin oli vähän herran haltuun loppuasennon suhteen.  Mutta muuten pikku Nita suoriutu BH:sta ihan mallikkaasti, kaupunki osuudessa se liiteli radan loppuun, kaiken se huomaa mutta hyväntahtoisesti suhtautuu, joten meillä asuu nyt kaksi hyvin käyttäyvää koiraa :-D (Nita vielä totuttelee uuteen titteliin ennenkuin ottaa sen käytäntöön :-D )
Tottisosuus on nähtävissä täällä https://youtu.be/APygIRugINo


Muuten vähän pohdin ilmoittaisiko Nessan tokomestikseen, jos nyt ensin koittaisi kaikki voittajan liikkeet.




lauantai 31. maaliskuuta 2018

Jospa päivittettäisiin välillä

Sen jälkeen kun jäin kotiin ei ole kovin montaa kertaa tullut konetta avattua, jotempa jos vähän päivitettäis välillä blogiakin.

Syksyllä aika ahkerasti tehtiin nurtsijälkeä, vähän jätettiin jo tyhjiäkin ja aika alusta asti on tehty kulmia ja muutama kaarroskin. Kun tämä lumi joskus lähtisi niin päästäisiin jatkamaan harrastustusta. Tosin talven aikana oli tarkoitus aloittaa jo keppi-ilmaisua, että ihan hyvä että tätä talvea on vielä jäljellä :-P

Hakutreenit pyöri aikalailla siihen asti kun tuli lunta. Nitan kanssa aloitettiin hajureakointitreenillä ja sitte on otettu muutama näkölähtö ja muuten on taidettu ottaa äänellä. Myös piilot on esitelty (umpipiilot vielä auki) ja nekin on mennyt hyvin. Pitäisi varmaan kohta päättää tuleeko siitä rulla vai haukkuva.

Syyskuun lopussa kahden hengen perheestämme tuli kolme kun pieni tyttäremme syntyi. Vauva-arki on sujunut hienosti ja yöt on saanut alusta asti aika hyvin nukkua. Marraskuun lopussa vietettiin ristiäisiä ja tyttö sai nimen Melissa.




Nita on vähän luvattomasti kasvanut jo 11kuiseksi teiniksi. Ensimmäiset juoksutkin alkoi 10pv ennekuin kun 11kk tuli mittariin. Luvattoman vähän on kyllä treenailtu tottista, lähinnä eteisessä otettu sivulletuloa ja asennonvaihtoja. Seurata se ei vielä osaa kunnolla, mutta yllättäen pysyy aika hyvin paikallaan kun ottaa luoksetuloa :-D

Tammi-Helmikuussa tytöt pääsi monesti uimaan kun ostin 10kerran uintikortin. Nessan kanssa voi lärätä kännykkää altaan reunalla istuen ja se vetää itekseen ympyrää. Nitan kanssa pitää kiertää allasta, mutta vähän samoja elkeitä uimisen suhteen sillä tuntuu kuin täti Nessalla.

Muuten Nessa on päässyt vähän humputteleen tottisjuttuja ja voi että kuinka kiva on sen kanssa tehdä. Se on niin kuuliainen, osaava ja taitava kun on tuon teinin kanssa yrittänyt vähän jotain tehdä.

Helmikuussa Nita pääsi kahdesti lampaille ja ihan kiva paimentytön alku Nitasta on kuoritunut. Tästä tuskin tulee meille kummemmin harrastusta, mutta ihan hauskaa se on väliin käydä lampaitakin katsomassa.

Nitan kanssa on vähän enemmän kierretty mätsäreitä. Lähinnä meillä on ollut pieni ongelma suuntutkimisessa. Siltä kun meni ne yläkulmurit pikkupentuna poikki ja ne poistetiin, niin tikkien puhdistus oli yhtä tappelua ja se hän sitten aiheutti sen että härveltäminen alko heti kun otti kuonosta kiinni. Nykyään pystyn jo itse hyvin tutkimaan sen suun ja vieraskin kun käskee olla aloillaan. Eipä ole tarvinnun kenkään koiran kanssa asiasta aiemmin kummemmin keskustella. Alkujaan kehäjuoksukin oli yhtä pomppua, mutta toistaiseksi Nupun perintöhihna on tehnyt kehäjuoksulle ihmeitä ja ihan palkintojakin on mätsäreistä saatu. Hauskin ehkä kun Nita voitti mätsärin "söpöin koira" -palkinnon :-D
kuva: Henna Lindell

Kesää kohti kun mennään niin alkaa kalenterikin täyttyä. Uskalsimpa jopa ilmoittaa Nitan ihan viralliseen näyttelyynkin. Tottista pitäisi alkaa nyt ihan kunnolla rankentamaan ja ilmottauduttiin koko alkukaudeksi maantaitottiksiin. Päästiin peruutuspaikoilta myös kahdenpäivän peltojälkikurssille, vähän vaan jännittää mahtaako tämä lumi olla sulanut pois ennen kurssia.
Muuten on jo luustokuvat alkanut ahdistaa/jännittään ja oon jo ihan vakuuttunut että tuo pieni rämäpää on jo rikkonut itsensä kun semmosta kuperkeikkaa väliin heittää rallailun lomassa.