Tottiskarsinta

Päätin nyt kuitenkin laittaa tämän oman otsikon alle :-)
Kouvolassa oli tottiskarsinta 30.6, 16 osallistujaa ja 10 pääsi maastoon. Me oltiin viimeisessä parissa tekemässä tottikset ja kasaan piti saada yli 76p. Muutama kömmähdys tuli siinäkin kokeessa. Liikkeestä istuminen meni seisomiseksi. Se törmäsi taas ensimmäisessä luoksetulossa ja jäi vinoon eteen ja tarvitsi 2 käskyä sivule tuloon :-O.  Hypyllä heitin kapulan tosi huonosti esteen sivusta matalla esteen ohi. Nessa hyppäsi mennessä ja tuli takaisin hypylle semmoisessa kulmassa, ettei päässyt enää hyppäämään takasin, kiersi sitten esteen ja luovutti vähän hämillään kapulan. Eteenmenossa se tarvitsi 2 käskyä sivulle nousuun (se ei ole koskaan jumittanut siinä). Kaikki muut meni ihan hyvin :-). Tuomari rokotti vielä noudoissa Nessan pienestä hajuraosta ja kokonaisuutena saatiin 78p, eli päästiin maastoon :). Yhtään ei ollut kyllä kiva kuulla, että siellä oli juur edellisenä päivänä nähty karhu, mutta kovin vakuuteltiin, että jos se karhu on siellä, niin koira ei mene sinne.

Nessa teki ihan täydellisen janan ja lähti tosi hyvällä ilmeellä jäljestämään. Löytyi ensimmäinen keppi ja löytyi toinen keppi ja sitten löydettiin paljas kallio ja hukattiin jälki. Koska minä en oikeesti uskonut, että jäki voi kulkea paljaalla kalliolla ja Nessaltakin selvästi hukkui jälki, niin yritin palata takasin suurin piirtein sinne mistä löydettiin toinen keppi. Etsittiin, etsittiin ja etsittiin ja Nessa lähti jossain kohtaa seuraamaan jotakin jälkeä. Yhtään keppiä ei enää löydetty, muutamat hirven kakkakasat kyllä. Siinäkohtaa kun kiivettiin semmoinen rinne ylös, että minäkin joiduin jo käyttämään käsiä kiipeemiseen, päättelin, että ei varmasti olla oikealla jäljellä. Palattiin siis metsästä pois 2 keppiä taskussa harmituksen kera. Onneksi ei kuitenkaan törmätty siihen karhuun :-D. Jälki olisi oikeasti kulkenut sen paljaan kallion läpi ja sen jälkeen olisi tullut kulma.

Janalta täydet 40p (ainut kymmenestä, joka sai täydet) ja jäljeltä yliaika. Minä en tiennyt mihin kepit olisi pitänyt luovuttaa koska sitä ei kerrottu. Meidän keppiluovutus olisi ollut kuulemma kuutoskepin jälkeen. Siis jälki päättyi eri tielle kuin mistä lähdettiin. Tuomari sanoi, ettei hän voinut sitä kertoa, koska se olisi ollut kuulemma liian hyvä vinkki jäljestä jos se olisi kertonut, että jälki päättyy eri tielle.  Sillä nyt ole mitään väliä, koska kahdella kepillä ei tulosta saa, mutta jos esim oltais löydetty 4 tai 5 keppiä ja sitten palattu autolle. Aika olisi mennyt silloinkin yli, koska en tiennyt mihin ne luovutetaa ja suuntasin vaan kohti kenttää ja siinä matkalla olleeseen esineruutuun.

Otettiin kuitenkin esineet, Nessa siinä jo hyvin oli jäljellä jäljestänyt ihmesesti hirveä ja ensimmäisellä lähetyksellä meni vähän maahajuissa, mutta nosti takakulmasta esineen. Sitä palauttaessa luulin, ettei se hahmota missä olen (siinä oli vähän huono näkyvyys) ja Nessa pyörähti siinä aikalailla ruudun keskellä ja sitten huutelin, että täälläpäin ja Nessa tuli. Loppu ajan Nessa lähti ihan reippaasti ja hyvin ruutuun, mutta ei löytänyt enää yhtään esinettä, saatiin siis vain 13p. Jälkikäteen kävi selväksi, että siinä missä Nessa pyörähti esine suussa, oli ollut keskiesine. Eli se sai siitä hajun, mutta sitä en ymmärrä, miksi se ei sitten seuraavalla lähetyksellä käynyt sitä noutamassa.

Nyt plääni on treenata tuota esineruutua niin, että ensin palkka tulee vasta toisen esineen jälkeen ja siitä pikkuhiljaa niin, että palkka vasta kolmannen jälkeen. Yksi treeni on jo takana, nostettiin 2 esinettä, ensimmäisen haki nopeasti, toista jouduttiin hetki etsimään, mutta kun se sitten nousi, niin super palkka ja jätettiin siihen.

Jälkiä ja vähän muutakin

Viimekerran muistuttaminen jäljellä tuotti toivotunlaisen tuloksen ja Nessa onkin esittänyt ihan mukavan näköistä jäljestystä ja esineruudutkin on sujunut ihan mukavasti. Esineruudut on poljettu niin, että siinä on vaan poikittaisia jälkiä, yksi jopa niin, että ei poljettu edes rajoja. Eli ruudussa ei ollut yhtään suoraa baanaa takarajalle. Kolmessa ensimmäisessä ruudussa väläytteli jo työskentelyä, mitä se oli ennekuin keksi sen jäljestämisen ja kolme esinettä on noussut tosi verkkaisesti. Eilen seisovassa kuumassa ilmassa yritti jo vähän jäljestää, mutta nostettiin kuitenkin 3 esinettä aika verkkaisesti. Ruudut tosin on ollut enimmäkseen kaistaleita, mutta selkeästi esinemotivaatio on nyt parantunut tai palautunut.

Jäljet on ollut 2-3h vanhoja, ollaan tehty yksi pidempi n.800m ja kolme noin 350-500m jälkeä ja useampi kiva pallojana. Pitkäjälki oli poljettu kuivaan kangasmetsään ja näin kyllä polkiessa painaumia siinä alun jälkeen johon tein kulman ja Nessa pyyhkäisi sitten kunnolla sen kulman yli. Palautin sen jäljen tuntumaan ja se joutui tekemään tosi paljon töitä ennekuin päästiin oikeaan suuntaan. En tiedä sitten oliko ne jonku sorkkaeläimen ja ihmisen jälkiä. Loppu jälki meni hyvin ja nostettiin kaikki kepit. Muilla jäljillä ei ole mainittavia ongelmia ollut, tosin pari keppiä on jäänyt ilmaisematta.


Kokeita olen yrittänyt luurailla ja suurin osa jälkikokeista tuntuu olevan pohjoisessa suomessa tai muuten tosi kaukana tai sitten ne on rajoitettu vain tietyille roduille tai jonkun seuran jäsenille tai ne on tietyn piirin mestaruuskokeita, plääh. Yhteen yritin ja 104 soittokertaa tuotti varasijan nro 6, kokeeseen jossa tais olla vaan 2 voi-luokan paikkaa.

Tokomestiksen eteen ei olla tehty kyllä yhtään mitään, tai no viime treeneissä otettiin huvin vuoksi vähän kaukoja, mutta muuten odotan edelleen tokon treenimotivaation löytymistä. Zirakin on ilmoittettu EVL:llään ja mä oon kovasti tuudittautunut sillä, että erkkaripäivänä on niin kuuma, ettei se voi osallistua. Ehkä se voisi nyt kuitenkin päästä kentälle tokottelemaan ainakin muutaman kerran ennen koetta :-D.

Nuppu ja Zira joutui molemmat pienen vatsataudin jälkeen suihkuun ja  yritin saada niistä jonkun kivan kesäkuvan sitten puhtaana ja harjattuna :-D Kuvattavat olivat vaan vähän erimieltä minkälainen on kiva kuva :-D

Ensi yritettiin seistä hienosti kivellä :-)

Sitten, mitäs jos vaikka istuisitte siinä.  Nuppu jo kerkisi häipyä ennekuin kännykkä otti kuvan

No jos nyt sitten makasitte siinä

Zira tottelevaisena tyttönä pysyi jopa paikoillaan, Nuppua olisi vaan kovasti leikityttänyt :-)

Kaksikko on saanut myös uudet rokotukset ja eläinlääkärissä Nuppu sai kehuja hyvästä kunnosta ja siisteistä hampaista :-). Zirakin muuten päällisin puolin ihan kunnossa, sydämestä kuului kuulemma semmoinen laukkarytmi, mitä eläinlääkäri ei ollut kuulemma ennen kuullut :-/. Mitään yskimisiä yms en ole edelleenkään kyllä noteerannut, mutta kuumuus ainakin tuntuu väsyttävän helpommin. Mutta muuten se on samanmoinen hyväntuulinen tättähäärä mitä se on aina ollutkin :-).

Nessa pääsi juhannuksena  polskimaan :-) Edelliskerralla tullut anturahaava on edelleen näkyvissä. Tai ei se enää ole pitkään aikaan ollut haava, mutta kohdasta näkee selvästi, että siinä on jotain ollut.

Hyvänmielen hakutreenit :-)

Viime viikolla päästiin vuoden ensimmäisiin hakutreeneihin. Tai olihan meillä jo useemmat treenit ollut, mutta ne on sijoittuneet viikonlopuihin ja olen aina onnistunut olemaan reissussa, kokeessa, näyttelyssä tai muualla kun treenejä olisi ollut.

Viime syksynä päätin jo vaihtaa ilmaisun rullaan. Rullantuonti harjoituksia tehtiinkin, mutta aina loppu viimeksi tarjoili kuitenkin helposti haukkumista. Esan kanssa niitä tuonteja yritettiin kanssa ottaa, mutta haukkumiseksi meni sekin. Ensi aloittaa haukkumaan ja sitten mun tuo käskyllä otti rullan ja toi. Muutenkin vähän epävarmassa tilanteessa tarjosi haukkumista.

No koska rullantuonti pitäisi oikeasti rakentaa ihan alusta asti, toistoja pitäisi tehdä varmasti satoja, niin muutenkin jo vähän hanskat tiskiin heittäneenä ajattelin, että no olkoon sitten haukkuva, sikäli mikäli tästä ikinä mitään tulee. Nessallahan on ollut sen ilmaisun aloittamisen kanssa ongelmia, kun alkaa ilmaisemaan, niin haukkuminen luonnistuu hyvin, mutta se aloittaminen. Sitä on varmaan liian kauan autettu siinä aloittamisessa ja vaati aina maalimiehen jonkinäköisen aktivoitumisen.

Vuoden ensimmäiset treenit kun oli kyseessä, niin otettiin kaikki maalimiehet äänellä. Ihan silläkin, koska meillä on vähän jäljestysongelmaa esineruudussa, ettei nyt keksisi sitten saa hakumetsässä. Nyt maalimiehet ei saanut aktivoitua, vaikka koira tekisi mitä. Suunnitelma oli, että tulen sitten vaikka Nessan kanssa yhdessä haukkumaan maalimiestä, jos ei muuten aloita. Nessalla sukat pyöri jaloissa kun tajusi mihin ollaan menossa, lähti tuhatta sataa etsimään ja ilmaisi hienosti ja itsenäisesti, jee :-). Ja sama homma kaikilla maalimiehillä :-)

Varsinainen hyvänmielen hakutreeni, fiilistelen sillä niin kauan kun taas pudotaan maanpinnalle :-D.

Viime kokeen A-esteeltä liukastuminen ja putoaminen onkin sitten jättänyt pienen mörön estettä kohtaan. Otin kyllä heti suoritusten jälkeen esteen edestakaisin ja silloin ei ollut ongelmaa, mutta nyt viime viikon treeneissä ei ensimmäisellä lähetyksellä kiivennytkään estettä. No sain sen kuitekin sitten hyvin kiipeämään, mutta sinnikkäästi yritti palata vieressä olevan hyppyesteen kautta takaisin. Hyppyeste oli siis noin metrin päässä A-esteestä. Saatiin yksi onnistunut suoritus ja jätetiin siihen. Samassa treenissä otettiin paikallamakuu treeni ruohotuppojen seassa. Noora haukutti taustalla Cessiä, mutta Nessa makasi rauhallisesti paikallaan, joten en päässyt puuttumaan siihen sikailuun mitä se kokeessa paikkamakuun loppussa esitti.

Lauantaina käytiin jäljellä ja voi taivas, miten se menikään niin huonosti. Ongelmia oli heti jäljen nostossa ja pitkin jälkeä seilasi tosi paljon ja painui usein pois jäljeltä ja joutui tekemään töitä, että löysi itsensä uudelleen jäljelle.  Ilma oli toki tosi tuulinen, mutta jälki oli 2h vanha, joten eikai se haju enää niin paljon voi liikkua. Ennen viimeistä keppiä ilmeisesti vielä vaihtoi jäljen toiseen ja huusin sen sieltä pois. Sen jälkeen sitten hetki keskusteltii kumpi meistä jäljestää ja Nessa sitten päätti, että ehkä hän tietää paremmin missä se jälki kulkee ja hetkenpäästä törmäsi viimeiseen keppiin. Jos jotain posittivista joka treenistä pitää löytää, niin se vaikeuksien jälkeen löysi oikean jäljen janalta ja päästiin kuin päästiinkin jäljeltä loppuun asti. Kaikki muu siinä treenissä pisti miettimään, että osaako se enää ylipätään edes jäljestää...4 keppiä se taisi säkällä sieltä löytää.

Sunnuntaina lähdin jälkikokeeseen, tällä kertaa henkiseksi tueksi Pialle ja Pätkälle :-D. Kaksikko sai tuloksen ja Pia antoi aika paljon tasoitusta kilpakumppaneille ;-). Joka tapauksessa, hurjasti onnea molemmille JK2-koulutustunnuksesta :-).

Illalla käytiin vielä tekemässä ihan vaan janoja. Tein 4 janaa valmiiksi ja kävin ulkoiluttamassa tytöt ja sitten treenamaan. Sitten tuli kaatosade ja ensimmäiset janat olisi voinut mennä paremmin ja varmemmin. Taisi poimia ainakin ensimmäiseltä takajäljen. Kun ei se homma tuntunut siitä parantuvan niin pitihän se sitten jo vähän asiaan puuttua. Vaatiminen yllättäen tuotti parempia esityksityksi ja kummasti jäljen nostotkin parani kerta heitolla. Tehtiin vielä monta kivaa pallojanaa ja janatyöskentely näytti ihan hyvältä. Kyllä sitä siellä läpimärkänä kaatosateessa taas mietti, että ei taida olla kukaan niin hullu kuin koiraharrasta :-D. Katsotaan miten tuo vaatiminen nyt sitten näkyy seuraavalla jäljellä.

Janojen jälkeen käytiin vielä kentällä tekemässä pikku tottikset, esteet ja eteenmeno. A-este mörkö tuntuu ainakin olevan ainakin nyt selätetty, täytyy kuitenkin käydä vielä vähän erikentillä sitä ottamassa. Perjantaina agilitytunnillakin rämisyteltiin keinua, vaikuttaa se lentokeinukin unohtuneen. Viime epiksissähän se lentokeinun tuottama epävarmuus näkyi sitten toisella kierroksella.

Loppuun vielä kuva Nessasta Ruotsin Selectionnesta. Kuva: Viktoria Arehult, leikkasin vaan itseni pois siitä :-D

Voi mitä räpellystä :-D

Eilen käytiin Nessan kanssa vaihteen vuoksi pitämässä hauskaa agiepiksissä :-) ensimmäitä kertaa osallistuttiin myös radalle jossa oli kepit mukana. Ja oltiin myös ensimmäistä kertaa ulkoradalla :D

Tässä ensimmäinen möllirata, vähän oli säätämistä

Kakkoskierros meni aikankin omasta mielestä paljon jouhevammin ja lopputuloksissa sijoituttiin maksiluokassa nollaradalla toiseksi, heti Nooran ja Kipinän jälkeen :-)

Sitten se avo-rata, ensimmäinen kierros

Kyllä on laaaajat kaarrokset, tiedän kyllä että aika pitkälle ohjauksesta kiinni. Laajojen kaarrosten vuoksi varmastikkin sujahti ensimmäiseen putkeen väärästä päästä.  Keinuun varmaan kuvitteli ensimmäisellä kierroksella menevänsä puomille ja tuli lentokeinu. Kepeillä keskityin niin ottamaan sen haltuun ennen keppejä ja unohdin tyystin tehdä suunnittelemani valsiin. Mutta se pujotteli :D

Toisella kierroksella edellisen kierroksen lentokeinu vähän näköjään hirvitti. Muutenkin epävarmemmin edettiin. Taas olisi mennyt ensimmäiseen putkeen väärästä päästä (laaaaaaja kaarros). A:lla palautin sen kontaktille, kun ei pysähtynyt, mutta nyt muistin tehdä "valssin" ennen keppejä ja taas pujoteltiin, hitaasti mutta varmasti :D

Yksi jälki ollaan tehty kokeen jälkeen. Toive oli saada saman moinen tilanne kuin kokeessa, eli poljettu kuivalle ja vesisade sen jälkeen, suopursuja ei tosin ollut.  Tummia pilviä jo kerääntyi lupaavasti kun lähdin polkemaan ja jälki kun oli poljettu niin tuulikin jo niin kuin ennen sadetta aina tulee. Mutta pettymykseksi vettä tuli ehkä 2 pisaraa, oikeesti. No jälki vanheni reilun 2 tuntia ja ajettiin se ongelmitta pois.

Mä oon oikeesti miettinyt ja miettinyt sitä meidän koe janaa. Jos se nyt oikeesti oli siellä jäljellä poiketessaan janalta vasemmalle, niin miksi se jätti sen jäljen, eikä enää löytänyt sitä uudelleen. Mun mielestä se kuitenkin liikkui ihan janan suuntaisesti, vaikka sen kulki vasemmalla vähän sivussa janasta. Sanoin siellä aika loppu päässä vielä Nessalle "missä jälki" mikä normaalisti aiheuttaa jäljellä tarkennuksen ja vahvemman jäljestyksen, jos se on jäljellä tai jos ei ole, niin hakee aktiiviivisemmin sitä jälkeä. Ja mitenkä tuomari näki, että se nosti jäljen, tarkasti takajälkeäkin, jos mä en tajunnut asiaa ollenkaan ja jatkoin vaan janaa, koiran perässä , suoraan eteenpäin. Sport tracker oli päällä ja siitä näkee aika hyvin, että pyörittiin vasemmalla ja oikealla ja aina palattiin janalle takasin. Viimeinen lähtö janalta oli sinne vasemmalle, edettiin siinä suon vieressä ja sitten se kääntyi sinne suopursujen sekaan. Voihan se olla, että se silloin oli jäljellä, mutta meni sitten siitä kulmasta yli. No ollutta ja mennyttä, jos ensi kerralla olisi sitten parempi "onni" :-)

Eilen illalla ilmestyi lisää kuvia Ruotsin Selectionnesta :-). Loppuun siis vielä kuvia Nessasta yksilöarvostelukestästä, kaikki kuvat: Viktoria Arehult.

Näyttöä ja käyttöä

Nyt on taas reissattu oikeen urakalla. Alkuvuodesta ilmoitelin Nessaan ulkoimaille KV näyttelyihin, toiveena saada jostain se ulkomaan Cacib, no Cacibit kerättiin helpommin kuin uskalsin odottaakaan. Toistaiseksi viimoinen inttinäyttely olikin nyt sitten Liettuassa 25-26.5 Moletaissa, jossa oli 2 KV-näyttelyä.

Me lähdettiin Nessan kanssa keskenämme reissuun Milian Travel bussilla ja bussimatkat ja reissu sujui kaikenpuolin mukavasti. Tosi hauska huomata, kuinka koirat yhdistää ihmisiä ja niiden avulla tutustuu uusiin ihmisiin :-) Koirat matkasi bussissa häkissä ja nyt täytyy kerrankin vähän kehua Nessaa kuinka hieno reissukumppani se on. Nessan häkin päällä oli 2 häkkiä, jossa oli 4 pientä koiraa. Yksi niistä pienistä koirista vinkui ja itki lähes koko matkan, muutenkin jotkut koirat haukahtelivat silloin tällöin ja Nessa makasi mennen tullen häkissä reporankanka ja veti sikeitä :-) Muutenkin se reipas oma itsensä ajasta, paikasta ja maasta riippumatta. Se ei turhaan stressaa mistään, muista koirista, laivamatkoista, hotelleista, ahtaista hisseistä, yms  :-)

Pitkin vkoa olin seuraillut säätiedotuksia ja näytti, että lauantain tulee vettä enemmänkin ja sunnuntaina olisi sitten aurinkoa. Sää tiedotus piti paikkaansa ja tuli todettua, että on hyvä, että omistaa teltan :-) Briardit oli lautaina kehässä heti aamusta ja Nessa oli ROP ja sai sertin ja Cacibin. Sertin myötä Nessa on nyt sitten myös Liettuan valio :) Tai oikeestaa suomen muotovalio tarvitsee Liettuas sen N sertin tai winnerin (kumpiko se nyt onkaan, eli pitää sijoittua ensimmäiseksi pn tai pu luokassa) tullakseen yhdellä sertillä valioksi.
Ryhmissä märkä turkkikoira näyttää varmaan lähinnä käpylehmältä :D joten sieltä ei sen kummempaa menestystä.

Sunnuntaina saatiin sitten nauttia auringosta. Lauantai-iltana ja yönä oli kuitenkin tullut vettä niin paljon, että kehät ei kuivuneet kokonaan päivän aikana. Meidänkin kehässä oli yhdellä sivulla "järvi". Sunnuntaina Nessa oli VSP ja sai taas Sertin ja Cacibin :-)

NORD, FI, SE, DK, EE, LT CH TLNW-13 BH TK2 JK2 Elouche del Pata Viento

Liettuan jälkeen viikko hengähdettin ja lähdettiin Ruotsin erkkariin ja selectinneen. Menomatka taittui taas uudella Grace-laivalla. On se vaan niin erilainen muihin paateihin verrattuna, että meilkein voi lähteä joskus ihan risteilyllekin :-). Tukholmasta oli joku tunnin matka Eskilstunaan ja matkalla käytiin aamiaisella McDonaldsissa (en oo muuten tiennyt, että sieltä semmosta saa :-D). Ulkoilutettiin koirat ja ajettiin näyttelypaikalle. Säätiedotukset oli kuvannut sinnekkin rankkasateita, sateista ei ollut tietokaan, kunnes avonarttujen puolessa välissä vettä rupesi tulemaan. Nessa jäi valiolukassa neljänneksi. Tuomari sano, että kun meillä on tässä 4 valionattua ja jotain pitää löytää ja koska Nessan häntä vähän liikkeessä nousi, niin sijoitus oli se. Erkoisnäyttelyssä urokset tuomaroi Marlies Werkmeister ja nartut Jacques De Brouwer.

Sunnuntaina saatiin nauttia auringosta ja yksilöarvosteluihin sai mennä omaan tahtiin. Nyt nartut tuomaroi Werkmeister ja urokset De Brouwer. Nessa sai exelentin, moitteita silmistä, saisi olla hieman tummemmat ja inansa pehmeästä selästä. Isossa kehässä tuomari sitten sanoi kolleegalleen niistä silmistä ja selästä, mutta silti se voisi olla hänen mielestään sel. Jacgues kävi kurkkaamassa Nessan silmiä ja sanoi, joo ne voisi olla vähän tummemmat. Siinä hetken pohdittuaan antoi meidän jäädä vielä kehään :) Kun kaikki koirat oli käyty läpi ja juoksutettu, pudottivat vielä muutaman koiran ennen kuin yhdessä juostiin kehää ympäri. Siinä ei sitten tainnut enää kukaan pudota (toisin kun joillakin uroksilla häntä nousi liiaksi) ja loput saivat selectionne arvon :)

Nessan arvostelu

 Mitat vähän heittää edellisestä selectionnesta, korkeus, pituus ja pään mitat oli pienentynyt.

SE Sel Nessa :-)

Eilen käytiin jälkikokeessa kokeilemassa kolmosluokkaa. Koe alkoi tottiksella ja lämpöä oli noin 29 astetta. Meidän suoritusvuorolla tuli sitten ukkoskuuro, ihan hyvä, lämpötila laski  noin 10 astetta. Tottis meni muuten hyvin, paitsi: se seisoi istumisen, se törmäsi ensimmäisessä luoksetulossa. Se hiuksen hienosti varasti hyppynoudossa (mitä se ei ole koskaan tehnyt) ja A:lla kiivetessään liukastu märällä esteellä niin, että putosi harjalta alas. Sitä varmaan vähän sattui siinä rytäkässä ja käytiin sitten hakemassa kapula pois. Eteenmenossa meni ensimmäisellä käskyllä hitaasti maahan. Paikalla makuussa Nessa makasi kuulemma kaverin noutoihin asti hyvin. Sitten joku koira alkoi haukkumaan, kuulin että Nessa haukahti. Voi kettu, se ei kuulostanut kyllä yhtään hyvältä. Toinen koira haukkui taas ja Nessa haukahti. Kun vihdoin pääsin palaamaan sen luo, niin se KIERISKELI siellä märän leikatun nurmikun päällä. Siellä siis oli juur ajattu pidempi heinä matalaksi ja sillä oli ihan kunnon ruohotuppoja. Voitte arvata kuinka iloinen olin nähdessä mitä se siellä teki. Siinä sitten likomärkänä ja vittuuntuneena ajattelin, no onneksi ei tarvitse mennä maastoon, kun ei pisteet riitä, mutta yllätykseksi saatiin tottiksesta 71p.

Meidän janan vieressä oli suo ja suopursuja, haisee muuten tosi voimakkaalta ihan omaan nenäänkin. Nessa poikkesi janalta vähän vasemmalle ja minä kuljin janaa suoraan ja Nessakin siinä mielestäni vähän korjasi linjaa. Sitten lähti tuomari ja ratamestari. Olin että mitä nyt tapahtui, mä olin edelleen janalla. Päättelin kuitenkin, että sen jäljen on mentävä vasemmalle, koska Nessa siellä oli silloin kun ne lähti. No pyörittiin siellä täällä ja Nessa aina palasi janalle. Mä jotenkin ajattelin, että ihan varmaan se jälki kulkee siellä suolla, toisella kädellä oli semmoista niukasti sammaleitteitä kallioo ja varmaan alitajuisesti ohjasin se sinne suolle. Siellä suolla sitten rämmittiin ja tultiin polulle, missä Nessa teki kulman ja jatkoi polkua pitkin, ei suostunut hakemaan jälkeä polun yli ja niin me lähdettiin pois 0 keppiä taskussa.

Jäljen polkija kertoi, että jälki olisi mennyt siinä suonreunassa kallion päällä ja siitä olisi mennyt kulma kääntyen korkeammalle kallion päälle. Sanoi myös, että kun oli ollut jossain puolessa välissä jälkeä oli tullut ukkoskuuro ja oli kastellut hänetkin ihan likomäräksi. Mä en oikeesti keksi muuta syytä siihen jäljen löytymättömyyteen kuin että se poljettiin kuivalle, joka jälkeen tuli saavista kaataen vettä + sitten ne haisevat suopursut ja ne oli sitten liian vaikeita meidän osaamistasolle. Se oli sitten ensimmäinen jälki, mitä ei löydetty janalta. Nessan alokasluokan jälki silloin Kurikassa poljettiin ja ajettiin sateessa, sen se ajoi tosi hyvin, tuossa vaan oli se ero, että se poljettiin kuivalle, jonka jälkeen tuli sade.

Me saatiin janalta 38p, poimi kuulemma hienosti jäljen, tarkisti takajäljenkin ja jatkoi oikeeseen suuntaan...

No ei muutakun leukarintaan ja kohti uusia pettymyksiä, jos nyt pääsis vielä johonkin voi-kokeeseen, ei me nyt ihan niin huonoja olla, mitä eilinen antoi ymmärtää