Pari viikkoa sitten vihdoin saatiin lunta ja pakkasta, hyvästi kurakelit :-) Nyt
luonto on mitä kauneimmillaan, puut on kauniissa valkoisessa huurussa ja
lumikin on vielä ihan puhtaan valkoista. Jos jostain purnaisin, niin aika kylmä
tuli heti, eli mittari on huidellut -20 asteen hujakoilla. Pakkanen on jo vähän
haitannut meidän juoksuharrastusta, vielä juostiin kun mittari näytti -18,5,
mutta yli -20 oli jo liikaa. Aamuisin yleensä pakkanen on kovimmillaan, joten
on suosiolla juostu vasta töiden jälkeen. Sport trackeriä selatessa hauskasti
huomaa kuinka omakin kunto on lenkkien myötä kasvanut vauhdin ja matkojen
osalta. Tämä projektihan on alkanut jo kesällä ja rupee olemaan Nessakin jo
aika addiktoinut juoksemiseen :-D.
Vuodenvaihteen jälkeen kurakaudella vähän jo sisuunnuttiin ja kaiveltiin
treenikamoja varastosta takaisin käyttöön. Kovista suunnitelmista poiketen ei
kuitenkaan saatu polkastua kuin yksi nurtsijälki ja kahdet hakutreenit. Hakua
kun ei kuitenkaan pysty harrastamaan kuin viikonloppuisin, arkisin ei kerkiä
ennen pimeää metsään.
Jälkiä piti kyllä tehdä enemmänkin, metsänkin puolelle, mutta meidän lähimetsä
on hakkuiden jälkeen täynnä risuryteikköä (ja niissä ryteikössähän tietenkin
asuu käärmeitä tai muita kamalia petoja :-D) ja koska metsäjälkeä olisi myöskin
viikonloppuisin harrastettava, niin ne parit päivät jäi käyttämättä.
Nurtsijälkeä sen sijaan olisi pystynyt useammankin polkasemaan työpaikan
nurmikolle, mutta yhteen kertaan se jäi. Hallin takana on yksi vähän leveämpi
kaistale ja nurmikko menee tontin reunoja pitkin, joten harmillisesti jälkeen
tulee vain yhteen suuntaan kääntyviä kulmia. Esineen ilmaisumotivaatiota on
parantanut selvästi ruuan vähentäminen jäljeltä. Esineillä on vaan pikku
ongelma, Nessa käyttää ne tosi helposti suussa. Metsässähän se tekee juuri
sitä, ja olen oikein kannustanut siinä. Ongelmaan on auttanut se, että käskin
sen muutaman kerran maahan ennen kuin kerkisi ottamaan kepin suuhun, toimiii
kun ajaa jälkeä lyhyellä liinalla. Yhden esineen annoin ilmaista pitkällä
liinalla ja ilmaisu oli korrekti siihen asti kunnes käytti maassa ollessa,
minua odotellessa, kepin suussa. No katsotaan sitten keväällä mitä tälle
saadaan tehtyä.
Hakutreenit oli mukavan haasteellisessa maastossa ja poljettiin alue
ylileveäksi. Ukot etukulmiin ja tarkoitus oli ottaa löytö, löytö,tyhjä ja löytö
äänellä. Tyhjän halusin ottaa puolelle missä näki miten koira menee ja otin
etukulmat väärässä järjestyksessä, joten treenit menivät näin, löytö, löytö,
löytö äänellä, tyhjä, löytö äänellä. Tyhjällä Nessa kääntyy oikeeseen suuntaan,
mutta koska löytöä ei tule niin helposti kääntyy takaisin ja palaa taaksepäin. Tekee
vähän kuin teenmuotoista pistoa. Pitää vahvistaa tuota eteenpäin menemistä,
niin että saa sieltä löydön. Muuten oli oikein onnistunut treeni.
Toiset treenit olivat vielä haasteellisemmassa maastossa, toisella puolella
oli näkyvyyttä, mutta siellä oli kallion "jyrkkä" reuna, joka päälle
piti kiivetä että eteni tarpeeksi syvälle ja toisella puolella enemmän rytöä ja
keskilinjalle huono näkyvyys. Nyt olivat maalimiehet vähän etulinjasta
eteenpäin, toinen siellä kallion päällä ja toinen oli kaivautunut erittäin
tiheäoksaisen kuusen alle. Se oli siis melkein umpipiilo. Ensimmäinen lähetys sinne
kalliolle ja Nessa käätyi liian aikaisin, ei kiipeä kallion päälle. No uusi
lähetys ja sama homma. Jouduin sen saattamaan tosi pitkälle ja sitten kiipesi.
Nessa tosi helposti kiertäisi kaikki esteet. Toisella puolella kuusen alla
oleva maalimies aiheutti vähän hämmennystä, koira näkee maalimiehen mutta ei
kuitenkaan pääse kunnolla sen luo. Tiesin että sen on pakko olla siellä ja kun
ilmaisua ei ruvennut kuulumaan, niin huusin pois ja lähetin uudelleen. Nyt
irtosi haukkukin. Nessa siis oli yrittänyt tulla sinne kuusen alle myös, mutta
kun ei päässyt niin ei oikein mitä tehdä. Eli se mielellään hakkuisi lähempänä.
Oikea umpipiilo on sen verran erilainen, että koira ei missään kohtaa näe
maalimiestä. Loput reenit meni tyhjä, tyhjä, löytö ja löytö äänellä.
Kallionpuolelle tyhjälle taas saattelin sen, toiselle puolelle teki hyvän
tyhjän.
Toissaviikolla meidän agility alkoi taas muutaman viikon tauon jälkeen. Ja
voi taivas kun Nessa oli ihan raivostuttavan täpinöissää, kun vihdoin pääsi
jotain tekemään. Onhan se ihan kiva, että koira on innoissaan lajista, mutta
kun se on siinä tilassa, niin ei keskity kunnolla, mikä näkyikin sitten ensimmäisellä
kierroksella kepeillä. Niitä mentiin mentaliteetillä vauhti korvaa virheet. Nyt
piti antaa jo pieni kurinpalautus moisesta kohkaamisesta, niin johan pystyttiin
kunnolla pujottelemaan. Suurimmat höyryt kun oli ensimmäisellä kierroksella
päästetty, niin kakkoskierroksella Nessa olikin sitten jo mukavasti kuulolla.