Erikoisnäyttelykuvat: Harri Puranen
Jälkeä Nita on oikeastaan aina ajanut hyvin, mutta ne kepit on aiheuttanut päänvaivaa. Se on kyllä usein reagoinut keppiin, mutta ei aina ole maltti riittänyt jäädä ilmaisemaan sitä, koska se jälki on vaan niin paljon mielenkiintoisempi. Ikäänkuin palkkaantuu itsestään jo siitä jäljestä, ettei sillä kepillä ole niin merkitystä.
Toinen asia on, että se keppiin reagointi on ollut aika eleetön pysähdystä lukuunottamatta, että minun on pitänut oppia paremmin lukemaan sitä koiraa milloin siinä saattaisi olla keppi ja vahvistaa siitä.
Olen yrittänyt jos jonkinlaisilla herkuilla sitä lahjoa, kepeillä leikkikään se ei oikein kunnolla syttynyt. En halua kuitenkaan mitään negatiivista fiilistä niihin keppeihin, niin ihan vaan koitin, jos oikein reilusti kunnolla kehun kun pysähtyy kepille ja sehän oikein innostui asiasta. Samaisella jäljellä alkoi kepeillä kääntymään vähän kohti ja aina oltiin tosi iloisia kepistä. Tätä on nyt jatkettu ja paremmin on alkanut löytymään ne kepit, kahdella viime jäljellä jopa kaikki.
Jälki 670m, 3 kulmaa ja piikki |
Jälki 800m, kaatosade polkemisen jälkeen ja ajettu sateessa |