Vuosi pulkassa.

Vuosi on muutamia päiviä vaille käsitelty, joten taitaa olla aika listata mitä sitä vuoden aikana onkaan tapahtunut.

Tammikuussa kirjasin vuoden tavoitteita Nessan osalta näin:
"Sen verran tulevaan, että jäljen osalta tavoitteena on se JK2, tokossa jatkamme voi-luokan tahkoamista (todellista tahkoamista on ollutkin) ja näyttelyissäkin meitä näkee kotimaassa ja muutama ulkomaanreissukin saattaa olla tiedossa :-D. Hausta yritämme saada ilmaisun kuntoon ja jos se loksahtaisi paikoilleen, niin kenties korkkaamme myös haun alokasluokan".

JK2 jäljesteliin jo toukokuun alussa, joten se tavoite täyttyi jo aika aikaisin. Toki nälkä kasvoi jo syödessä, joten käytiin kolme kertaa myös voittajan jäljellä toteamassa, että maastot oli liian haastavia  (liian kalliovoittoisia :-D ) meille. Sinäsä kyllä harmitti tosi paljon, sillä koepaikat on ihan kiven alla.  Haun korkkaamista itse epäilin loppuun asti, kesän aikana ei tainnut kertyä kuin ehkä viidet hakutreenit. Mutta koska tauko oli tehnyt ihmeitä ilmaisulle ja ilmaisuongelmia ei treeni toisensä jälkeen tullut, niin uskaltauduimme oman seuran hakukokeeseen. Vaikka olikin oman seuran hakukoe, niin me ollaan tosi vähän treenattu siinä metsässä ja eikä liioin seuran kentälläkään, joten kotietua ei siis juuri ollut :-D. Eniten itseä jännitti juuri haun osuus ja se oli viimeisenä vuorossa. Kaksi ukkoa sieltä nostettii ja ykköstuloksella tehtiin siis HK1 hauskasti tasan vuoden päästä siitä kun tehtiin JK1 :-).

Tokon osalta tahkoaminen jäi rotumestruuskokeeseen, jotenkin ei ole ollenkaan inspiraatiota ollut sen suhteen.

Näyttelyissäkin meitä on näkynyt ja menestys on ollut hämmästyttävän hyvää. Nessa on ollut tänävuonna 7 kertaa Rop ja 2 kertaa VSP ja muutenkin sijoittunut hienosti PN luokassa, oli muunmoassa erikoisnäyttelyn PN2. Nessa keräsi yhteensä 8 Cacibbia, 3 suomesta, 1 virosta, 1 tanskasta, 2 liettuasta ja 1 laviasta ja pokkasi myös liudan uusia valionarvoja.  Nessa sai myös Ruotsin ensimmäisestä selection-tapahtumasta selectionne-arvon. Virossa ja Latviassa oli myös voittaja tittelit jaossa ja ne myös kotiin tuotiin. Kaikki ulkomaan sertit haettiin KV-näyttelyistä, eikä missään näyttelyssä tarvinnut keskenään olla :-).

Ensvuonna jatkamme jäljestystä ja hakuilua, kisoihinkin asti lajeissa toivottavasti päästään. Tokon osalta en aseta minkäänmoisia tavoitteita. Jos inspiraatio iskee, niin katsotaan sitten. Jos jotain yllättävää ja ihmeitä tapahtuuu, niin kenties agiliidämme ihan virallisestikkin. Tuo on kyllä vielä niin kaukaista, edelleen ohjaaja on koiran esteenä, joten jos opin ohjaamaan niin sitten. Epiksiä nyt ainakin käydään :-D. Näyttelyissä meitä näkee taas ensivuonnakin, muutaman kerran ulkomallakin :-D.

Toimiston tonttu :-D NORD &,BALT,  MVA TLNV-13 BALTV-13 SE sel-13 BH JK2 HK1 TK2 

 

Elouche del Pata Viento

 Nuppu kävi tänävuonna kahdesti näyttelyssä. Tammikuussa Turussa sai erin ja sitten erikoisnäyttelyssä oli upeasti vielä PN 3 ja runsaslukuisessa veteraanisakissa ROP-veteraani.

CIE LT MVA LTV-06 FIV-07-08 Smooth Breeze Legacy of Witch.

Pitkän näyttelypäivän jälkeen vielä illalla leikittiin ruusukkeella :-D Oikeasti oli tarkoitus ottaa kuva ruusukkeen kanssa, mutta lähti vähän lapasesta :-).

Nuppu täytti syyskuunlopussa 11-vuotta <3

Muuten Nuppu keskittyi ja keskittyy ruoka-aikojen vahtimiseen ja rapsutusten kerjäämiseen, Nupulla on loppumaton halipula <3. Meidän veteraani on edelleen tosi pirteä ja häntä viuhuen mennä pyyhkii normaaliin tapaan. Oikeasti tuntuu, että Nuppu on jo vähän taantunut pennun tasolle, tullut suorastaan riehakkaaksi kun irti pääsee :-D. Vanhan koiran kanssa ei koskaan tiedä onko aikaa paljon vai vähän ja sydän syrjällään on lukenut uutisia Nupun kilpasisaruksien poistumisesta. Toiveissa onkin, että Nuppu meitä vielä täälä pitkään ilostuttaa <3.

Zira, neiti tättähäärä siirty veteraani-kerhoon heinäkuun loppussa ja on keskittyt lähinnä herkkujen kerjäämiseen :-). Zira Nupun tapaan keskittyy myös pysymään terveenä ja hyväkuntoisena.

Vielä ensiviikolla on edessä Nupun painajainen,  uusi vuosi raketteineen. Olisipa veteraanin kuulo jo sen verran heikentynyt, ettei niitä kuulisi, mutta kun vaan ei ole. Nuppu luultavasti löytää turvallisen paikan pimeästä kylpyhuoneesta ja ilotulitusodan jälkeen aamulla taas herää henkiin. Zira ja Nessa ei onneksi ilotulitteista stressaa ja nukkuvat lähinnä koko illan. Loppuun vielä toivottamme oikeen hyvää, iloista ja menestyksekästä Uutta Vuotta ihan jokaiselle!

Lumi tuli, lumi meni.

Nyt on saatu nauttia niin mukavista pakkaspäivistä, kuin myös on rämmitty loskassa, kurassa ja vesisateessa. Välillä on lunta ja vähän pakkasta ja sitten kohta taas tulee vettä ja lumi lähtee ja tilalle jää kuraa ja märkää. Useimmiten vielä käy niin, että vesisateen seurauksena kaikki tiet ja polut on kuin luistinratoja. Nastakengät onkin nyt ollut pop, mutta mistä niitä koirille saisi? Eniten hirvittää Nupun kanssa, se kun ei yhtään varo ja mennä touhottaa normaaliin tapaan.  Ihanteellisessa talvessa olisi vähän lunta ja pieni pakkanen, niin että puut olisi kauniissa huurteessa ja maa olisi valkoinen, muttei liukas :-).

Kovin hiljaista on ollut treenirintamalla. Muutamat parkkipaikka tottikset on tehty työpäivän päätteeksi, muuten ollaan lähinnä vaan viikottain agiliidelty. Tokokärpänen ei ole kyllä vieläkään meitä purrut, mutta pitkästä aikaa huvin vuoksi kokeilin vieläkö Nessa muistaa kaukot. Tyttöhän oli niin innoissaan kun vihdoin jotain pääsi tekemään, että innoissaan hypähti aina seuraavaan asennonvaihtoon. Liikkuihan se tuolla tyylillä liikaa, mutta ei sille voinut kuin nauraa :-D.

Kertaalleen on myös koitettu pudotetun esineen noutoa. En oikeen tiedä, että miten sitä pitäsi treenata, joten seurauttelin Nessaa polulla, pudotin esineen ja seurautin vähän matkaa. Käännyin ja sanoin tuo :-D. Koska urpo oli ottanut valkoisen tumpun ja maakin oli lumesta valkoinen niin se hanska ei oikeasti näkynyt yhtään. Käskyn saatuaan Nessa lähti ja tuli kohta takasin sivulle kuin kysymään, niin että mitä mitä piti tuoda :-D No koitetaan sitten "tuo esine", tuolla käskyllä se lähti polulta metsään, meidän esineruutukäsky on esine :-D. Takaisintulomatkalla sitten sai hajun hanskasta ja toi. Okei ei mennyt ihan putkeen, uus yritys lyhyemmällä matkalla ja nyt taisi tulla ensimmäisellä tuo käskyllä hanska käteen. Tehtiin useampi harjoitus, osa onnistu ja osalla palasi sivulle kun ei heti löytynyt. Harjoitus olisi ollut kyllä paljon helpompi jos se esine olisi edes näkynyt, vielä kun Nessalle ei oikein tuntunut olevan selvää, että ollaanko esineruudussa vai mitä tässä tehdään. Mutta hauskaa sillä tuntui olevan kun taas vähän pääsi tekemään. Ehkä ensi kerralla sitten otetaan semmonen esine mukaan joka erottuu maastosta :-D.

Tarkkuusetsintää tehtiin kesällä nurmikolla. Sitäkään en tiedä miten sitä pitäsi treenata, tallasin pienen  alueen ja laitoin sinne 20sentin kolikon. Näytin Nessalle ruudun reunan ja sanoin etsi. Tuntui olevan aika helppo nakki ja kolikko oli äkkiä kädessä. Noita treenikertoja oli ehkä kolme. Jospa ensivuonna sitten koetetaan ruutua metsässä.

Meillä on kesästä asti ollut projektina emännän (kuulostaapa vanhalta :-D ) kunnonkohottaminen ja on Nessan kanssa juostu säännöllisesti. Onhan sitä aiemminkin silloin tällöin käynyt juoksemassa, mutta nyt ensimmäistä kertaa juoksemisesta on tullut tapa, toivottavasti pysyvä tapa ;-D. Ei me kuitenkaan juosta kun 6,5-9,5km lenkkejä, mutta kyllä siinä kuitenkin jo ehtii hiki tulla :).  Ja kun Esakin polkupyöräonnettomuuden jälkeen kipsikädessä ei pystynyt muuta liikuntaa harrastamaan , niin on Nessa käynyt myös Esan kanssa juoksemassa, Esa vaan juoksee tuplamatkaa entä minä, se on urheiluhullu :-D. Nessa juoksee huskyvaljaissa ja rupee siis olemaan koirakin jo aika hyvässä kunnossa. Ainut ongelma on että ne valjaat syö turkkia ja pitäisi löytää semmoset turkkia vähemmän kuluttavat valjaat. Eihän siinä muuten mitään, mutta jos tahtoo näyttelyissä käydä.

Siitä oljenkortena näyttelyihin, nimittäin messariin. Nessan ilmoitin lauantaille ja sunnuntaille. Lauantaina Nessa sijoittui valioluokassa kolmanneksi kera Sa:n ja sunnuntaina Nessa oli pn4. Tänävuonna ei siis jääty yhdessäkään näyttelyssä ilman Sa:ta (paitsi sieltä Latviasta haettiin maaliskuussa eh), joten ihan mukavasti meni. Tänäkään vuonna en hotellia varannut ja ajelin edestakaisin kodin ja helsingin väliä. Lauantaina oli ihan ok keli ajella, pimeää oli aamusta kun puoli kuusi lähdettiin, mutta tie oli ihan kuiva, joten mikäs siinä ajellessa. Mutta sitten sunnutaiaamuna verhoaraottaessa noteerasin, että tulee lunta ja maa oli valkoisena. Mutten ihan kiva yllätys, mutta ei kyllä luvannut hyvää ajokelille ja se olikin ihan j ä r k y t t ä vä. Tie oli ihan valkosena, taivas oli ihan valkoisena, ei puhettakaan, että pitkillä olisi nähny senkään vertaa. Siinä kohtaa, kun takavaloja ei näy edes kaukana näköpiirissä, eikä ketään tule vastaan, niin oli paikoin jo vaikea hahmottaa missä tie menee. Onneksi motarilla on 2 kaistaa ja kaistojen reunassa aurauskepit. Mutta joo, en ole tainnut tuommoisessa kelissä koskaan aiemmin ainakaan tommosta matkaa ajella. Hyvinkään jälkeen rupesi sitten jo vähän helpottaan, kun tie rupesi näkymään suolan ansioista ja liikennettäkin oli enemmän. Takaisin tulomatkalla tulikin sitten jo vettä, joka sulatti kaiken lumen ja jätti jälkeensä vaan luistinratoja.

Pistetään loppuun vielä Tiia Taipaleen kuvaama video Nessasta. Marraskuun alussa käytiin Kana-areenalla leikkimässä maalimiehen kanssa 

Nessa Kana-areena kierros 1 

Pari kierrosta leikittiin ja kolmannella kierroksella vähän humputeltiin agiesteillä.