Lumi tuli, lumi meni.

Nyt on saatu nauttia niin mukavista pakkaspäivistä, kuin myös on rämmitty loskassa, kurassa ja vesisateessa. Välillä on lunta ja vähän pakkasta ja sitten kohta taas tulee vettä ja lumi lähtee ja tilalle jää kuraa ja märkää. Useimmiten vielä käy niin, että vesisateen seurauksena kaikki tiet ja polut on kuin luistinratoja. Nastakengät onkin nyt ollut pop, mutta mistä niitä koirille saisi? Eniten hirvittää Nupun kanssa, se kun ei yhtään varo ja mennä touhottaa normaaliin tapaan.  Ihanteellisessa talvessa olisi vähän lunta ja pieni pakkanen, niin että puut olisi kauniissa huurteessa ja maa olisi valkoinen, muttei liukas :-).

Kovin hiljaista on ollut treenirintamalla. Muutamat parkkipaikka tottikset on tehty työpäivän päätteeksi, muuten ollaan lähinnä vaan viikottain agiliidelty. Tokokärpänen ei ole kyllä vieläkään meitä purrut, mutta pitkästä aikaa huvin vuoksi kokeilin vieläkö Nessa muistaa kaukot. Tyttöhän oli niin innoissaan kun vihdoin jotain pääsi tekemään, että innoissaan hypähti aina seuraavaan asennonvaihtoon. Liikkuihan se tuolla tyylillä liikaa, mutta ei sille voinut kuin nauraa :-D.

Kertaalleen on myös koitettu pudotetun esineen noutoa. En oikeen tiedä, että miten sitä pitäsi treenata, joten seurauttelin Nessaa polulla, pudotin esineen ja seurautin vähän matkaa. Käännyin ja sanoin tuo :-D. Koska urpo oli ottanut valkoisen tumpun ja maakin oli lumesta valkoinen niin se hanska ei oikeasti näkynyt yhtään. Käskyn saatuaan Nessa lähti ja tuli kohta takasin sivulle kuin kysymään, niin että mitä mitä piti tuoda :-D No koitetaan sitten "tuo esine", tuolla käskyllä se lähti polulta metsään, meidän esineruutukäsky on esine :-D. Takaisintulomatkalla sitten sai hajun hanskasta ja toi. Okei ei mennyt ihan putkeen, uus yritys lyhyemmällä matkalla ja nyt taisi tulla ensimmäisellä tuo käskyllä hanska käteen. Tehtiin useampi harjoitus, osa onnistu ja osalla palasi sivulle kun ei heti löytynyt. Harjoitus olisi ollut kyllä paljon helpompi jos se esine olisi edes näkynyt, vielä kun Nessalle ei oikein tuntunut olevan selvää, että ollaanko esineruudussa vai mitä tässä tehdään. Mutta hauskaa sillä tuntui olevan kun taas vähän pääsi tekemään. Ehkä ensi kerralla sitten otetaan semmonen esine mukaan joka erottuu maastosta :-D.

Tarkkuusetsintää tehtiin kesällä nurmikolla. Sitäkään en tiedä miten sitä pitäsi treenata, tallasin pienen  alueen ja laitoin sinne 20sentin kolikon. Näytin Nessalle ruudun reunan ja sanoin etsi. Tuntui olevan aika helppo nakki ja kolikko oli äkkiä kädessä. Noita treenikertoja oli ehkä kolme. Jospa ensivuonna sitten koetetaan ruutua metsässä.

Meillä on kesästä asti ollut projektina emännän (kuulostaapa vanhalta :-D ) kunnonkohottaminen ja on Nessan kanssa juostu säännöllisesti. Onhan sitä aiemminkin silloin tällöin käynyt juoksemassa, mutta nyt ensimmäistä kertaa juoksemisesta on tullut tapa, toivottavasti pysyvä tapa ;-D. Ei me kuitenkaan juosta kun 6,5-9,5km lenkkejä, mutta kyllä siinä kuitenkin jo ehtii hiki tulla :).  Ja kun Esakin polkupyöräonnettomuuden jälkeen kipsikädessä ei pystynyt muuta liikuntaa harrastamaan , niin on Nessa käynyt myös Esan kanssa juoksemassa, Esa vaan juoksee tuplamatkaa entä minä, se on urheiluhullu :-D. Nessa juoksee huskyvaljaissa ja rupee siis olemaan koirakin jo aika hyvässä kunnossa. Ainut ongelma on että ne valjaat syö turkkia ja pitäisi löytää semmoset turkkia vähemmän kuluttavat valjaat. Eihän siinä muuten mitään, mutta jos tahtoo näyttelyissä käydä.

Siitä oljenkortena näyttelyihin, nimittäin messariin. Nessan ilmoitin lauantaille ja sunnuntaille. Lauantaina Nessa sijoittui valioluokassa kolmanneksi kera Sa:n ja sunnuntaina Nessa oli pn4. Tänävuonna ei siis jääty yhdessäkään näyttelyssä ilman Sa:ta (paitsi sieltä Latviasta haettiin maaliskuussa eh), joten ihan mukavasti meni. Tänäkään vuonna en hotellia varannut ja ajelin edestakaisin kodin ja helsingin väliä. Lauantaina oli ihan ok keli ajella, pimeää oli aamusta kun puoli kuusi lähdettiin, mutta tie oli ihan kuiva, joten mikäs siinä ajellessa. Mutta sitten sunnutaiaamuna verhoaraottaessa noteerasin, että tulee lunta ja maa oli valkoisena. Mutten ihan kiva yllätys, mutta ei kyllä luvannut hyvää ajokelille ja se olikin ihan j ä r k y t t ä vä. Tie oli ihan valkosena, taivas oli ihan valkoisena, ei puhettakaan, että pitkillä olisi nähny senkään vertaa. Siinä kohtaa, kun takavaloja ei näy edes kaukana näköpiirissä, eikä ketään tule vastaan, niin oli paikoin jo vaikea hahmottaa missä tie menee. Onneksi motarilla on 2 kaistaa ja kaistojen reunassa aurauskepit. Mutta joo, en ole tainnut tuommoisessa kelissä koskaan aiemmin ainakaan tommosta matkaa ajella. Hyvinkään jälkeen rupesi sitten jo vähän helpottaan, kun tie rupesi näkymään suolan ansioista ja liikennettäkin oli enemmän. Takaisin tulomatkalla tulikin sitten jo vettä, joka sulatti kaiken lumen ja jätti jälkeensä vaan luistinratoja.

Pistetään loppuun vielä Tiia Taipaleen kuvaama video Nessasta. Marraskuun alussa käytiin Kana-areenalla leikkimässä maalimiehen kanssa 

Nessa Kana-areena kierros 1 

Pari kierrosta leikittiin ja kolmannella kierroksella vähän humputeltiin agiesteillä.