Tsuida duida osaatsä uida

Juhannusaattona käytiin polskuttelemassa oikeen ajan kanssa. Nuppu ja Zira yleensä lähinnä vaan läträävät rannassa, uivat kyllä, mutta vedessä pitäis olla jotain haettavaa. No Nessahan ui ihan vaan uimisen ilosta ja tälläkin kertaa joutui tylsästi polskuttelemaan fleksin nokassa. En löytänyt keppejä rannan lähistöltä, joten heittelin kiviä järveen ja kun lärtääjä kaksikko ei sitten löytänytkään vedestä mitään haettavaa, niin kävivät useempaan kertaan katsastamassa kauempana olevat lumpeenlehdet .  Tässä hieman uimanäytteitä.
Uimanäyte 1
Uimanäyte 2

Jälkiäkin on taas poljettu. Perjantai aamuna pakotin Esan polkemaan jäljen. Matka oli n350m, kulmia 2 ja maasto oli helppoa ja reilun tunnin kerkisi jälki muhia. Jälki meni ihan ok, mutta 2 keppiä jäi. Ensimmäinen ja varmaankin kolmas. Kolmannen kepin tienoilla taisi ajaa jälkeä jäljen sivussa, en ole varma. Jälkeä tai keppjä ei ollut merkattu.
Lauantaina tein jäljen eri maastoon, pituutta taisi olla 450m. Pohja paikoin korkeaa varvukkoa, sammalpeitteistä kalliota (maastonmuotovaihtelua). Yhdessä kohtaa jälki meni ihan vettä täynnä olevan ojan viertä, oja tuli yllätyksenä vastaa, siihen siis kulma ja hieman mietitytti mitenkähän mahtaa tässä käydä. Yhden kiven kiersin niin, että otin tukea kiven päältä. Odotusajalla käytiin ottamassa vähän tottista, seuraamista, muutama ruutu ja esteet. Ja sitten jäljestään. Jana olisi ollut muuten ihan ok, mutta otti takajäljen. 1 keppi jäi, mutta muuten jäljesti hyvin. Kiven kohdalla nuuskutteli myös sieltä päältä mihin olin koskenut, eikä ojakaan tuottanut mikäänlaista ongelmaa. Mutta tuohon meni aikaa 20min. Eli se on hidas.
Sunnuntaina oli taas vuorossa suhteellisen helppoa maastoa (uusi meille)  ja lyhyt 250m pitkä jälki, muutama kulma ja muutama polun ylitys ja tunnin vanha. En tiedä kuinka paljon siellä ihmiset liikkuu, on lähellä yleistä kuntorataa.  Jälki meni ok, kaikki kepit nousi ja polkujen ylituksissäkään ei ollut ongelmaa.  Ja nyt oli vähän tullut lisää vauhtiakin.
Itse olen tuon hitauden aiheuttanut puuttumalla liikaa sen jäljestykseen. Pieni paine jäljellä on kaiketi ihan hyvä, mutta haluaisin sille silti mukavamman ilmeen. Nyt onkin tehty vain merkkaamattomia jälkiä, että en voi kuin antaa koiran ratkaista. Ollaan päästy ajamaan myös 2 ihan vieraan tekemää jälkeä. Ensimmäisen jäljesti ihan hyvin, oli kyllä vähän epävarman oloinen ja nosti vain 2 viimesintä keppiä. Toinen alkoi hyvin, ensimmäinen keppikin nousi, mutta sitten jälki kulki suolla ja suolla on lehmänläjän näköisiä paskakasoja, joihin kaatuikin sitten koko jälki ja koira. On muuten yllättävän vaikeaa luottaa ihan täysin siihen koiraan. Minä myös voin kuvitella, että jälki menee eri suuntaan kuin koira olisi menossa, enkä meinaa lähteä ollenkaan sen mukaan. Noita pitää päästä ajamaan ehdottomasti lisää, ihan itsenikin takia.
Nessa ilmaisee kepit menemällä maahan. Ottaa sen myös suuhun, joten on varmasti paikallistanut kepin ennen ilmasua. Keppejä vahvistaakseni  olen kehunut jo kun näen, että siinä taitaa olla keppi, rupeaa siis hakemaan sitä maasta. Nyt muutaman kerran olen huomannut, että on mennyt yli, mutta sitten on ikään kuin lamppu syttynyt , hei siinähän olikin keppi, ja palannut ilmaisemaan sen. Tuolloin ei ole kyllä mennyt kuin muutaman metrin yli. Kuutos kepistä on myös ollut ihan super palkka, jonka toivon tuovan vähän nopeutta siihen jäljestykseen. Uskon/toivon, että varmuus tuo myös nopeutta.
Loppun vielä viimeviikoisia paimenkuvia .

Iso leikkikenttä ja lampaita

Nessa kävi luonnestestissä 16.6 Nokialla. Tuomarit oli Irene Puputti, Marco Vuorisalo ja joku harjoitustuomari.
Nessahan meni kentälle sillä mentaliteetillä, että nyt pääsee leikkimään  ja haastoi haastettelun aikana tuomaria leikkiin. Harjoitustuomari leikitti Nessaa ja jotenkin ihmettelin, että miten se nyt noin huonosti leikkii. Videolta löytyikin sitten syy, leikittäjä leikitti koiraa koira ihan remminmitan päässä roikkuen, löysää ei tullut koko leikitystuokion aikana.  Videolta kuuluu kuinka koira  kuristaa kohta itsensä ja sitten tulee keppiin läppäsy. Koska koira putosi kalikasta, se ei kestänyt tuomareiden mielestä painetta, joten taistelutahto +2 kohtuullinen.  Taistelutahto +2 kohtuullinen, siihen kastiin aikapitkälle pääsee kaikki, jotka jotenkuten leikkivät. Ziran arvosteluohjeessa seisoo sama +2 kohtuullinen, vaikka muistaakseni se ei leikkinyt muutakuin minun kanssani. .
Kelkan alussa Nessa haastaa leikittäjäänsä uudelleen leikkiin, kunnes huomaa kelkan lähestyvän. Nessa menee katsomaan kelkkaa samantein kun se pysähtyy. Tynnyrilläkään ei mitään ongelmaa ollut. +1 hieman pehmeä hieman yllätti. Pehmeyteen käsittääkseni vaikuttaa, kuinka koira palautuu ikävistä asioista, jääkö joku kummittelemaan, kerääkö koira kuormaa testin aikana. Nessan mieltä ei kyllä saatu testin aikana järkytettyä.
Toimintakyky +1 kohtuullinen. Ei kuulemma ihan kaukana +2:sta, tuomari olisi toivonut enemmän kommentointia seinässä. Itse olen kuvitellut, että seinäkokeessa katsotaan koiran terävyyttä. Tomintakyky voidaan rinnastaa koiran rohkeuteen.
Tässä tulokset kokonaan:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++

Loppupisteet 142p, laukausvarma.

Hauskaa tuntui Nessalla olevan koko testin ajan, ei kovin saatu neidin mieltä järkkymään koko aikana. Pimeässä huoneessa kuulin Nessan kokoajan liikkuvan kolinoista huolimatta. Kovin kiire sillä ei ollut minun luokse, touhuili jotain, mutta tuli ilman apuja paikalle. Seinässä Nessa hieman pakotti itse itseänsä ja laittoin maahan. Sieltä sen kummemin väistelemättä katseli kun täti huitoin kepin kanssa. Nessa on tosi avoin vieraita kohtaan ja luulen oikeasti, että Nessa ei vaan voi uskoa, että kukaan ihminen voi tehdä sille pahaa.  Noihin pisteisiin menee kyllä monen näköistä monta erilailla käyttätyvää koiraa. Ihan kaikkea en noista suorilta allekirjoita, mutta näkemyseroja taitaa aina vähän olla. Luonnetesti samoin MH-kuvaus pitää nähdä itse, pisteet ei todellisuudessa paljoakaan kerro. Mielestäni testi meni hyvin ja Nessa oli ihan oma railakas itsensä koko testin. Koira palautuu ikävistä tilanteista (vaikka ei ne tilanteet tainnut Nessan mielestä olla kovin ikäviä) nopeasti, eikä mistään jäänyt kummituksia. Itse tykkään tosi paljon Nessan avoimuudesta ja elämänasenteesta. Onhan silläkin omat ärsyttävyydet (esim. uimismania), mutta ne on pientä hyvien ominaisuuksien rinnalla. Nessa arvosteltiin luonnestissä erittäin vilkkaaksi. Kyllähän se oikeassakin elämässä huomaa paljon asioita, mutta vaikka onkin vilkas, niin Nessa ei ole ollenkaan häiriöherkkä töitä tehdessä, keskittyy itse tekemiseen. Ja ennen kaikkea osaa myös rauhoittua kun on sen aika.  Testissä leikkiin haastamiset taitaa aika pitkälle juontaa juurensa muutamista maalimiehen leikityspäivistä. Puolustuhalukin taisi mennä aika pitkälle leikin varjolla .

Tässä linkit Nessan luonnetestiin.

http://www.youtube.com/watch?v=5l95mmcOKy8&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=-yy3pL5adI8&feature=youtu.be

Sunnuntaina käytiin taas paimennessa Somerolla. Nyt oli tytöllä alkuunsa ihan korvatkin tallella ja kaksi ensimmäistä kierrosta meni ihan kivasti. Kolmas kierros tehtiin isolla pellolla isolla laumalla. Alkuun meni ihan ok, mutta sitten jäätiin jumiin (tai minä jäin) kun en saanut sitä maahan kuin hetkellisesti.  Tarpeeksi paljon kun koira sekä minä turhauduttiin, niin loppu olikin sitten aika kaaosta. Ohjaaja sai noottia, että pitäisi antaa koiralle enemmän tilaa ja päästää se tekemään itsenäisesti. Mutta kun ei vaan uskalla/pysty, vaan koko ajan yritän kontrolloida sen tekemisiä. Hienosti meni paimennukset, lukuunottamatta sitä lopun kaaosta. Kuviakin on, kunhan vaan kamerasta purettua.

Viimeksi jo kirjoitin, että seuravaana olisi rotumestruustoko ja erkkari tiedossa, nyt ne on ihan oikesti sitten seuraavana tiedossa .

Päivitystä

Nyt on voivoteltu kahden kokeen verran. Voi-korkattiin Orivedellä 17.5 ja Tuomarina oli Tuire Marjamäki. Tulos oli hävettävän huono, mutta silti kokeesta jäi ihan hyvä maku suuhun.
Kovasti Nessa yritti, mutta teki väärin. Paikalla makuusta saatiin 8 pistettä, tuomarin mukaan koira meni hitaasti maahan ja perusasetoon tulemisessa mulla oli kuulemma kroppa mukana. Seuraaminen oli mielestäni hyvä, paikoin ehkä vähän tiivis, 7 pistettä. Luoksetulossa ei pysähtynyt seisomaan, maahan ekalla käskyllä pysähty seisomaan, toisella maahan, vauhtia oli ihan mukavasti koko matkan, 0p. Ruutu oli luoksetulon jälkeen. Ruutu oli sijoitettu parkkipaikan eteen, autot oli parkkeerattu siis ihan kehänauhan jälkeen. Nessa ei hahmottanut koko ruutua ja lähti luoksetulotteröille, mista huusin sen sitten pois. Ihan siinä kokeen aikana tuli mieleen, että meillä ei ole koskaan ollut kentällä muita, kuin  ruututötteröitä ja ruutua ei ole koskaan sijoitettu niin, että siellä takana olisi jotain. Liikkeestä istumisen seisoi ja metallikapula jäi pystyyn, Nessa meni kapulalle ja näytti, että täällä ei vaan ole mitään noudettavaa ja tuli pois. Hyppynouto oli ihan ok. Kaukot alkoi ihan ok, mutta sitten liikkeenohjaaja sekosi jäjestyksessä ja aloitettiin alusta, sitten ei enää toiminutkaan. Nessa, joka ei koskaan treenissä ole tehnyt tunnarissa virheitä, maisteli kaikkia kapuloita kokeessa.  Pisteitä kerättiin kasaan säälittävät 82,5p.
Seuraava koe käytiin 26.5 Tuuloksessa, tuomari Harri Laisi. Tunnistusnouto oli ensimmäisenä liikkeenä, kapulat oli kellotaulunmuodossa ja oma oli vasemmalla ylhäällä. Nessa meni kapuloita edestakaisin 3-4 kertaa ja onnistui aina kääntymään niin, ettei kertaakaan mennyt oman yli. Nappasi sitten epätoivoisena jonkun niistä suuhunsa ja vei sen liikkeenohjaajalle. Tiesi siis tehneensä väärin. Ja kun mielentila oli se, niin seuraavana ollut seuraaminen oli jotain todella kamalaa. Nessa ei ikinä koskaan milloinkaan ole seurannut niin huonosti, ei ollut juuri kontaktia, ei lähtenyt ainakaan kahdessa paikalla käännösessä mukaan ilman lisäkäskyä, toimi kuin hidastetussa filmissä. Ihan järkyttävää, säälistä pisteitä tais silti tulla 7. Seuraavana oli luoksetulo, nyt oli jo ohjaajankin mielentila varsin mielenkiintoinen. Liike meni kuitenkin ihan ok, saattoi hivenen himmailla. Kaukoissa liikkui  liikaa, mutta suoritti liikkeet. Hyppynouto oli ihan ok. Metallia sovitteli suuhunsa kahteen kertaa, mutta ei sitten pystynyt nostamaan. Ilmoitin tuossa vaiheessa, että me taidetaan jättää tämä koe nyt tähän, tuomari tai liikkeenohjaaja sanoi että liikkeitä olisi enää kaksi jäljellä ja vedettiin koe sitten kuitenkin loppuun. Istuminen oli hyvä ja koira ihan seurasikin tuossa kohtaa. Ruutu oli varsin mallikas. Ylipäätään kokeesta jäi varsin huono maku suuhun, lähinnä sen seuraamisen takia.
Nessalla on ollut jotenkin tosi huono mielentila kaukokokäskyissä. Heti kun sen sinne jättää niin alkaa ympärille pälyily, ihan kuin sitä vähän jännittäisi sinne jäädä. Yhtään ei kyllä jännitä jäädä luoksetulossa sinne mahaan. Nyt on tehty ihan vaan yksittäisiä siirtoja ja heti pallo lentää. Nyt mielentila tuntuu parantuneen (ainakin toistaiseksi), Tekee tosi innokkaasti mahan istu, maahan seiso, seiso istu ja istu seiso. Istu maahan ja seiso maanhan menee vähän hitaasti. Pienoinen ongelma nyt on se, että seisomaan noustessa liikkuu sivusuunnassa, sillan täpisee, että kohta pallo lentää. Ei kyllä haittaa yhtää, vaikka vähän sivuttain liikkuisikin, tuosta mielentilasta tykkään.
Nessa kävi Somerolla paimenessa 27.5. Jestas, nyt oli muuten tytöllä vauhtia. Lammasmania, ne pienetkin aukrotiteenrippeet kyllä meinasi karista ihan kaikki. Rupesi ne käskytkin sitten vihdosta viimeinen menemään perille, kun ohjaaja suuttui oikeasti.


Kuvat Niina Elo.
Muutamassa näyttylyssä ollaan myöskin käyty. Nessa sai neljännen ja viimeisen sertinsä Salossa 20.5 Elena Ruskovaaralta sijoituksella pn3. Mutta Nuppu räjäytti koko potin ollen ROP, ROP-Veteraani, RYP-2 ja BIS-VET-2 .

Nuppu kera palkintojen. Hyvät palkinnot, kasseista löytyi mm. nutrol senioröljyä, canicuria, cothivet-haavasumutetta ja vitacutan-rasvahappoa.

3.6 lähdettiin Nessan kanssa Nooran ja Onnin "seuraksi" Mänttään näyttelyihin. Ihan tosi harvinainen tilanne, että Nessis oli ainut narttu, mutta niinkuin arvata saattaa, ERI saatiin, mutta SA:ta ei herunut. Onnipa nappasi ROP-ruusukkeen itselleen ja poika olisi nyt sitten yhtä sertiä vaille valio.
Viime viikonloppu vietettiin Briardleirilla Keuruulla. Kouluttajina oli Johanna Nivala ja Anu Vehviläinen ja me oltiin Johannan ryhmässä. Kenttä oli ihan järven rannalla ja koska Nessalla on myös uimismania, laitoin sille jo ensimmäiselle kierroksella 3m liinan kaulaan. Nessa kun näki järven, niin joo kyllähän se seurasi -kaikki ajatukset järvessä. Kontaktiakin yritti esittää, mutta kyllä oli vaikeaa. Ja sittenhän se seuraamisen vapautuksesta karkasi sinne järveen. Kerkisin napata liinan vedestä ennenkun kerkisi kovinkaan kauas ja kiskoin koiran pois vedestä.
Ja sitten taas seurattiin. Kuva: Annamari Aarnio.

Päätin, että se sai sitten olla ensimmäinen ja viimenen kerta, kun kun karkaa uimaan. Seuraavalla kierroksella kentälle tultaessa Nessa vinkui, ei olisi halunnut sukissaan pysyä, vaan päästä uimaan. Pieni pätkä seuraamista ja vapautus, yritti lähteä järveen, mutta se torpattiin. Yritti jossain kohtaa toisenkin kerran, joka torpattiin. Kyllä se sitten pikkuhiljaa uskoi, että sinne ei ole menemistä ja esittikin sitten ihan hyvää tottista, kun keskittyi itse tekemiseen.


Kuvat: Minna Saarimaa.
Seuraavana päivänä otettiin vähän noutoa ja jääviä. Noudossa pitäisi vaan malttaa työstää sitä otetta, aika pienillä avuilla se mälvääminen loppuu. Yleensä nappaan nopeasti kapulan pois, ettei ehtisi paljoa mälvätä. Mutta sillä ei taida päästä kuin ojasta allikkoon. Jäävät lähinnä vaan näytettin ja seisomisessa ottaa askeleen käskyn jälkeen, sitäkin pitäisi työstää, niinkuin istumisen ja maahanmenon nopeuttakin. Yritettiin ohjaajaakin kouluttaa, ensin vapautus sana, sitten vasta kaivetaan se pallo taskusta, kyllä oli muuten vaikeaa .
Kuvia leiriltä ei kauheasti ole, oma kamera jäi kotiin ja kameraryhmä näytti olevan eriryhmässä . Leiri oli kaikinpuolin onnistunut. Hienot maisemat, hienoja koiria ja ennenkaikkea mukavaa seuraa . Seuraavaksi suunnataan nokkka kohti pohjosen erkkaria ja rotumestistokoa, suurempaa menestystä ei tosin taida olla odotettavissa .