Nyt on voivoteltu kahden kokeen verran. Voi-korkattiin
Orivedellä 17.5 ja Tuomarina oli Tuire Marjamäki. Tulos oli hävettävän
huono, mutta silti kokeesta jäi ihan hyvä maku suuhun.
Kovasti Nessa yritti, mutta teki väärin. Paikalla makuusta saatiin 8 pistettä, tuomarin mukaan koira meni hitaasti maahan ja perusasetoon tulemisessa mulla oli kuulemma kroppa mukana. Seuraaminen oli mielestäni hyvä, paikoin ehkä vähän tiivis, 7 pistettä. Luoksetulossa ei pysähtynyt seisomaan, maahan ekalla käskyllä pysähty seisomaan, toisella maahan, vauhtia oli ihan mukavasti koko matkan, 0p. Ruutu oli luoksetulon jälkeen. Ruutu oli sijoitettu parkkipaikan eteen, autot oli parkkeerattu siis ihan kehänauhan jälkeen. Nessa ei hahmottanut koko ruutua ja lähti luoksetulotteröille, mista huusin sen sitten pois. Ihan siinä kokeen aikana tuli mieleen, että meillä ei ole koskaan ollut kentällä muita, kuin ruututötteröitä ja ruutua ei ole koskaan sijoitettu niin, että siellä takana olisi jotain. Liikkeestä istumisen seisoi ja metallikapula jäi pystyyn, Nessa meni kapulalle ja näytti, että täällä ei vaan ole mitään noudettavaa ja tuli pois. Hyppynouto oli ihan ok. Kaukot alkoi ihan ok, mutta sitten liikkeenohjaaja sekosi jäjestyksessä ja aloitettiin alusta, sitten ei enää toiminutkaan. Nessa, joka ei koskaan treenissä ole tehnyt tunnarissa virheitä, maisteli kaikkia kapuloita kokeessa. Pisteitä kerättiin kasaan säälittävät 82,5p.
Seuraava koe käytiin 26.5 Tuuloksessa, tuomari Harri Laisi. Tunnistusnouto oli ensimmäisenä liikkeenä, kapulat oli kellotaulunmuodossa ja oma oli vasemmalla ylhäällä. Nessa meni kapuloita edestakaisin 3-4 kertaa ja onnistui aina kääntymään niin, ettei kertaakaan mennyt oman yli. Nappasi sitten epätoivoisena jonkun niistä suuhunsa ja vei sen liikkeenohjaajalle. Tiesi siis tehneensä väärin. Ja kun mielentila oli se, niin seuraavana ollut seuraaminen oli jotain todella kamalaa. Nessa ei ikinä koskaan milloinkaan ole seurannut niin huonosti, ei ollut juuri kontaktia, ei lähtenyt ainakaan kahdessa paikalla käännösessä mukaan ilman lisäkäskyä, toimi kuin hidastetussa filmissä. Ihan järkyttävää, säälistä pisteitä tais silti tulla 7. Seuraavana oli luoksetulo, nyt oli jo ohjaajankin mielentila varsin mielenkiintoinen. Liike meni kuitenkin ihan ok, saattoi hivenen himmailla. Kaukoissa liikkui liikaa, mutta suoritti liikkeet. Hyppynouto oli ihan ok. Metallia sovitteli suuhunsa kahteen kertaa, mutta ei sitten pystynyt nostamaan. Ilmoitin tuossa vaiheessa, että me taidetaan jättää tämä koe nyt tähän, tuomari tai liikkeenohjaaja sanoi että liikkeitä olisi enää kaksi jäljellä ja vedettiin koe sitten kuitenkin loppuun. Istuminen oli hyvä ja koira ihan seurasikin tuossa kohtaa. Ruutu oli varsin mallikas. Ylipäätään kokeesta jäi varsin huono maku suuhun, lähinnä sen seuraamisen takia.
Nessalla on ollut jotenkin tosi huono mielentila kaukokokäskyissä. Heti kun sen sinne jättää niin alkaa ympärille pälyily, ihan kuin sitä vähän jännittäisi sinne jäädä. Yhtään ei kyllä jännitä jäädä luoksetulossa sinne mahaan. Nyt on tehty ihan vaan yksittäisiä siirtoja ja heti pallo lentää. Nyt mielentila tuntuu parantuneen (ainakin toistaiseksi), Tekee tosi innokkaasti mahan istu, maahan seiso, seiso istu ja istu seiso. Istu maahan ja seiso maanhan menee vähän hitaasti. Pienoinen ongelma nyt on se, että seisomaan noustessa liikkuu sivusuunnassa, sillan täpisee, että kohta pallo lentää. Ei kyllä haittaa yhtää, vaikka vähän sivuttain liikkuisikin, tuosta mielentilasta tykkään.
Nessa kävi Somerolla paimenessa 27.5. Jestas, nyt oli muuten tytöllä vauhtia. Lammasmania, ne pienetkin aukrotiteenrippeet kyllä meinasi karista ihan kaikki. Rupesi ne käskytkin sitten vihdosta viimeinen menemään perille, kun ohjaaja suuttui oikeasti.
Kuvat Niina Elo.
Muutamassa näyttylyssä ollaan myöskin käyty. Nessa sai neljännen ja viimeisen sertinsä Salossa 20.5 Elena Ruskovaaralta sijoituksella pn3. Mutta Nuppu räjäytti koko potin ollen ROP, ROP-Veteraani, RYP-2 ja BIS-VET-2
.
Nuppu kera palkintojen. Hyvät palkinnot, kasseista löytyi mm. nutrol senioröljyä, canicuria, cothivet-haavasumutetta ja vitacutan-rasvahappoa.
3.6 lähdettiin Nessan kanssa Nooran ja Onnin "seuraksi" Mänttään näyttelyihin. Ihan tosi harvinainen tilanne, että Nessis oli ainut narttu, mutta niinkuin arvata saattaa, ERI saatiin, mutta SA:ta ei herunut. Onnipa nappasi ROP-ruusukkeen itselleen ja poika olisi nyt sitten yhtä sertiä vaille valio.
Viime viikonloppu vietettiin Briardleirilla Keuruulla. Kouluttajina oli Johanna Nivala ja Anu Vehviläinen ja me oltiin Johannan ryhmässä. Kenttä oli ihan järven rannalla ja koska Nessalla on myös uimismania, laitoin sille jo ensimmäiselle kierroksella 3m liinan kaulaan. Nessa kun näki järven, niin joo kyllähän se seurasi -kaikki ajatukset järvessä. Kontaktiakin yritti esittää, mutta kyllä oli vaikeaa. Ja sittenhän se seuraamisen vapautuksesta karkasi sinne järveen. Kerkisin napata liinan vedestä ennenkun kerkisi kovinkaan kauas ja kiskoin koiran pois vedestä.
Ja sitten taas seurattiin. Kuva: Annamari Aarnio.
Päätin, että se sai sitten olla ensimmäinen ja viimenen kerta, kun kun karkaa uimaan. Seuraavalla kierroksella kentälle tultaessa Nessa vinkui, ei olisi halunnut sukissaan pysyä, vaan päästä uimaan. Pieni pätkä seuraamista ja vapautus, yritti lähteä järveen, mutta se torpattiin. Yritti jossain kohtaa toisenkin kerran, joka torpattiin. Kyllä se sitten pikkuhiljaa uskoi, että sinne ei ole menemistä ja esittikin sitten ihan hyvää tottista, kun keskittyi itse tekemiseen.
Kuvat: Minna Saarimaa.
Seuraavana päivänä otettiin vähän noutoa ja jääviä. Noudossa pitäisi vaan malttaa työstää sitä otetta, aika pienillä avuilla se mälvääminen loppuu. Yleensä nappaan nopeasti kapulan pois, ettei ehtisi paljoa mälvätä. Mutta sillä ei taida päästä kuin ojasta allikkoon. Jäävät lähinnä vaan näytettin ja seisomisessa ottaa askeleen käskyn jälkeen, sitäkin pitäisi työstää, niinkuin istumisen ja maahanmenon nopeuttakin. Yritettiin ohjaajaakin kouluttaa, ensin vapautus sana, sitten vasta kaivetaan se pallo taskusta, kyllä oli muuten vaikeaa
.
Kuvia leiriltä ei kauheasti ole, oma kamera jäi kotiin ja kameraryhmä näytti olevan eriryhmässä
. Leiri oli kaikinpuolin onnistunut. Hienot maisemat, hienoja koiria ja ennenkaikkea mukavaa seuraa .
Seuraavaksi suunnataan nokkka kohti pohjosen erkkaria ja
rotumestistokoa, suurempaa menestystä ei tosin taida olla odotettavissa 
.
Kovasti Nessa yritti, mutta teki väärin. Paikalla makuusta saatiin 8 pistettä, tuomarin mukaan koira meni hitaasti maahan ja perusasetoon tulemisessa mulla oli kuulemma kroppa mukana. Seuraaminen oli mielestäni hyvä, paikoin ehkä vähän tiivis, 7 pistettä. Luoksetulossa ei pysähtynyt seisomaan, maahan ekalla käskyllä pysähty seisomaan, toisella maahan, vauhtia oli ihan mukavasti koko matkan, 0p. Ruutu oli luoksetulon jälkeen. Ruutu oli sijoitettu parkkipaikan eteen, autot oli parkkeerattu siis ihan kehänauhan jälkeen. Nessa ei hahmottanut koko ruutua ja lähti luoksetulotteröille, mista huusin sen sitten pois. Ihan siinä kokeen aikana tuli mieleen, että meillä ei ole koskaan ollut kentällä muita, kuin ruututötteröitä ja ruutua ei ole koskaan sijoitettu niin, että siellä takana olisi jotain. Liikkeestä istumisen seisoi ja metallikapula jäi pystyyn, Nessa meni kapulalle ja näytti, että täällä ei vaan ole mitään noudettavaa ja tuli pois. Hyppynouto oli ihan ok. Kaukot alkoi ihan ok, mutta sitten liikkeenohjaaja sekosi jäjestyksessä ja aloitettiin alusta, sitten ei enää toiminutkaan. Nessa, joka ei koskaan treenissä ole tehnyt tunnarissa virheitä, maisteli kaikkia kapuloita kokeessa. Pisteitä kerättiin kasaan säälittävät 82,5p.
Seuraava koe käytiin 26.5 Tuuloksessa, tuomari Harri Laisi. Tunnistusnouto oli ensimmäisenä liikkeenä, kapulat oli kellotaulunmuodossa ja oma oli vasemmalla ylhäällä. Nessa meni kapuloita edestakaisin 3-4 kertaa ja onnistui aina kääntymään niin, ettei kertaakaan mennyt oman yli. Nappasi sitten epätoivoisena jonkun niistä suuhunsa ja vei sen liikkeenohjaajalle. Tiesi siis tehneensä väärin. Ja kun mielentila oli se, niin seuraavana ollut seuraaminen oli jotain todella kamalaa. Nessa ei ikinä koskaan milloinkaan ole seurannut niin huonosti, ei ollut juuri kontaktia, ei lähtenyt ainakaan kahdessa paikalla käännösessä mukaan ilman lisäkäskyä, toimi kuin hidastetussa filmissä. Ihan järkyttävää, säälistä pisteitä tais silti tulla 7. Seuraavana oli luoksetulo, nyt oli jo ohjaajankin mielentila varsin mielenkiintoinen. Liike meni kuitenkin ihan ok, saattoi hivenen himmailla. Kaukoissa liikkui liikaa, mutta suoritti liikkeet. Hyppynouto oli ihan ok. Metallia sovitteli suuhunsa kahteen kertaa, mutta ei sitten pystynyt nostamaan. Ilmoitin tuossa vaiheessa, että me taidetaan jättää tämä koe nyt tähän, tuomari tai liikkeenohjaaja sanoi että liikkeitä olisi enää kaksi jäljellä ja vedettiin koe sitten kuitenkin loppuun. Istuminen oli hyvä ja koira ihan seurasikin tuossa kohtaa. Ruutu oli varsin mallikas. Ylipäätään kokeesta jäi varsin huono maku suuhun, lähinnä sen seuraamisen takia.
Nessalla on ollut jotenkin tosi huono mielentila kaukokokäskyissä. Heti kun sen sinne jättää niin alkaa ympärille pälyily, ihan kuin sitä vähän jännittäisi sinne jäädä. Yhtään ei kyllä jännitä jäädä luoksetulossa sinne mahaan. Nyt on tehty ihan vaan yksittäisiä siirtoja ja heti pallo lentää. Nyt mielentila tuntuu parantuneen (ainakin toistaiseksi), Tekee tosi innokkaasti mahan istu, maahan seiso, seiso istu ja istu seiso. Istu maahan ja seiso maanhan menee vähän hitaasti. Pienoinen ongelma nyt on se, että seisomaan noustessa liikkuu sivusuunnassa, sillan täpisee, että kohta pallo lentää. Ei kyllä haittaa yhtää, vaikka vähän sivuttain liikkuisikin, tuosta mielentilasta tykkään.
Nessa kävi Somerolla paimenessa 27.5. Jestas, nyt oli muuten tytöllä vauhtia. Lammasmania, ne pienetkin aukrotiteenrippeet kyllä meinasi karista ihan kaikki. Rupesi ne käskytkin sitten vihdosta viimeinen menemään perille, kun ohjaaja suuttui oikeasti.
Kuvat Niina Elo.
Muutamassa näyttylyssä ollaan myöskin käyty. Nessa sai neljännen ja viimeisen sertinsä Salossa 20.5 Elena Ruskovaaralta sijoituksella pn3. Mutta Nuppu räjäytti koko potin ollen ROP, ROP-Veteraani, RYP-2 ja BIS-VET-2
.Nuppu kera palkintojen. Hyvät palkinnot, kasseista löytyi mm. nutrol senioröljyä, canicuria, cothivet-haavasumutetta ja vitacutan-rasvahappoa.
3.6 lähdettiin Nessan kanssa Nooran ja Onnin "seuraksi" Mänttään näyttelyihin. Ihan tosi harvinainen tilanne, että Nessis oli ainut narttu, mutta niinkuin arvata saattaa, ERI saatiin, mutta SA:ta ei herunut. Onnipa nappasi ROP-ruusukkeen itselleen ja poika olisi nyt sitten yhtä sertiä vaille valio.
Viime viikonloppu vietettiin Briardleirilla Keuruulla. Kouluttajina oli Johanna Nivala ja Anu Vehviläinen ja me oltiin Johannan ryhmässä. Kenttä oli ihan järven rannalla ja koska Nessalla on myös uimismania, laitoin sille jo ensimmäiselle kierroksella 3m liinan kaulaan. Nessa kun näki järven, niin joo kyllähän se seurasi -kaikki ajatukset järvessä. Kontaktiakin yritti esittää, mutta kyllä oli vaikeaa. Ja sittenhän se seuraamisen vapautuksesta karkasi sinne järveen. Kerkisin napata liinan vedestä ennenkun kerkisi kovinkaan kauas ja kiskoin koiran pois vedestä.
Ja sitten taas seurattiin. Kuva: Annamari Aarnio.
Päätin, että se sai sitten olla ensimmäinen ja viimenen kerta, kun kun karkaa uimaan. Seuraavalla kierroksella kentälle tultaessa Nessa vinkui, ei olisi halunnut sukissaan pysyä, vaan päästä uimaan. Pieni pätkä seuraamista ja vapautus, yritti lähteä järveen, mutta se torpattiin. Yritti jossain kohtaa toisenkin kerran, joka torpattiin. Kyllä se sitten pikkuhiljaa uskoi, että sinne ei ole menemistä ja esittikin sitten ihan hyvää tottista, kun keskittyi itse tekemiseen.
Kuvat: Minna Saarimaa.
Seuraavana päivänä otettiin vähän noutoa ja jääviä. Noudossa pitäisi vaan malttaa työstää sitä otetta, aika pienillä avuilla se mälvääminen loppuu. Yleensä nappaan nopeasti kapulan pois, ettei ehtisi paljoa mälvätä. Mutta sillä ei taida päästä kuin ojasta allikkoon. Jäävät lähinnä vaan näytettin ja seisomisessa ottaa askeleen käskyn jälkeen, sitäkin pitäisi työstää, niinkuin istumisen ja maahanmenon nopeuttakin. Yritettiin ohjaajaakin kouluttaa, ensin vapautus sana, sitten vasta kaivetaan se pallo taskusta, kyllä oli muuten vaikeaa
.Kuvia leiriltä ei kauheasti ole, oma kamera jäi kotiin ja kameraryhmä näytti olevan eriryhmässä
. Leiri oli kaikinpuolin onnistunut. Hienot maisemat, hienoja koiria ja ennenkaikkea mukavaa seuraa .
Seuraavaksi suunnataan nokkka kohti pohjosen erkkaria ja
rotumestistokoa, suurempaa menestystä ei tosin taida olla odotettavissa .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti