Ei ollut koskaa tarkoitus ottaa kolmatta koiraa, olin nähnyt Nessan emän NE:ssä, kivannäköinen musta narttu leikki patukalla handlerinsa kanssa. Seuraavana vuonna Ziralla todettiin sydänvika (keuhkovaltimoahtauma) ja lääkäri sanoi, että kaikki fyysisesti raskaat lajit pois. Meillä oli Tampereen seudun briardiporukan kesken saunailta, harmittelin sitä Ziran sydäntä ja Noora kysyi "Muistatko sen kivan mustan nartun silloin NE:ssä, sillä olisi pentuja" ja siitä se ajatus sitten lähti.
Esalle perustelin kolmatta koiraa, että mieti jos ajaisit rallia. Olisi kaksi ralliautoa, joista toisesta olisi iskarit ja jouset rikki ja toisesta moottori. Kumpaakaan et voisi korjata, niin ostaisitko itsellesi uuden auton vai yrittäisitkö pärjätä niillä rikkinäisillä. Nupulla oli E/E lonkat, Ziralla sydänvika. Muutaman päivän se mietti ja sanoi, että no otetaan se pentu 😄. Mutta oli se kolmas koira itsellekkin vähän, että järki sanoi ei, mutta mieli ei uskonut
Jotta kasvattaja möi meille pennun, niin siellä oli käytävä. Toki olihan se muutenkin kiva käydä pallottelemassa pentuja ja nähdä emä vielä uudelleen ja kasvattajat. Narttuja oli 4, joista kasvattajat piti kaksi, yksi oli menossa pentueen isän kasvattajalle (Nitan emä Etsabe) ja yksi olisi sitten meille. Oli kivata tavata kasvattajatkin ja vaikka vähän auttavasti puhuivat Englantia, niin livenä tuli kyllä ihan mainiosti ymmärretyksi puolin ja toisin. Nessan kävin sitten noutamassa Zhurichin lentokentältä, kasvattajan mukanan oli veli Edy Lee omistajansa kanssa. Reipas pikku Nessa meni lentokentällä kuin missä vaan, vähän kyllä protestoi kun piti mennä kassiin ja onneksi nukkui lähestulkoon koko lennon.
Nessan on minun ensimmäinen koira, jonka kanssa olen kilpaillut pk-puolella. Minun kumppani, minun ajatus. Sen matkan aikana ohjaajakin on ottanut monta virhettä opiksi ja monta olettamusta on karissut, kuten nyt vaikka ne missä jälki nyt ei ainakaan voi kulkea😅. Nessan kanssa on enemmän ja vähemmän harrastettu myös tokoa, agilityä ja näyttelyissäkin on pyöritty ja joka saralla on vähän tuloksiakin kerätty.
rakas harmaaparta |
Lelu 10v lahjaksi. En vaan saanut hyvää kuvaa lelu suussa kun Nessa olisi vaan tarjonnut sitä taisteluleikkiin :-D |
💓 |
Nitan kanssa saatiin paikka Harjavallan jälkikokeesseen, joka oli eilen 27.10. Kokeessa oli 4 kakkosluokan koiraa ja 2 kolmosen koiraa. Arvoin meille ensimmäisen jäljen. Nyt janalla meni vähän rauhallisemmin, lähti vähän vinoon oikealle. Pysähtyi jossain kohdin haistelemaan jotain, pyysin uudelleen , että etsi jälki ja nosti aika pian jäljen ja lähti jäljestämään vasemmalle. Janasta saatiin 28p. Ensimmäinen keppi oli taas aika pian janan jälkeen, sen Nita nyt nosti. Mutta lähti kepiltä sitten niin vauhdikkaasti vähän takki auki, että missasi kohta tulleen kulman ja otti vähän häiröitä kun siinä näkyi tielle kun lähettivät seuraavaa koiraa jäljelle. siinä jumpattiin jonkun aikaa edes takas kunnes sitten nosti sen kulman. Tiesin tai oletin, että oli varmaan kulma ja luotin että se kyllä sen löytää, sen verran innokkaasti teki kuitenkin töitä päästääkseen uudelleen jäljelle. Loppu jälki ajettiinkin sitten reippaasti ja tosi tarkasti. Keppejä nousi tasaseen tahtiin ja viides keppi nousi kun oltiin melkein tiellä mitä autolla ajettiin. Siinä oli kuminauha ympärillä ja ajettelin, että taisi yksi jäädä, mutta siinä kepissä ei kuitenkaa ollut kutosmerkintää. Siinä järkeilin, että kyllä se pitäisi olla merkattu, että katsotaan nyt mihin jälki menee, josko se kutonen kuitenikin olisi vielä edessä. No jälki meni tien yli, teki kohta kulman ja siellä suoran päässä oli sitten se kutonen. Voi että mä vaan tykkään tuon koiran kanssa tuosta jäljestä.
Esineruutu oli tällä kertaa hieno, taisi olla kolme nopeaa lähetystä ja kolme esinettä taskussa. Nosti ensimmäisen keskeltä ruutua, oli pieni vähän kovempi kenkä, Sitä se mielestäni nanosekunnin mietti, että nostaako, mutta onneksi nosti ja toi vauhdilla. Seuraava oli vasemmassa takakulmassa ja kolmas nousi oikeasta takakulmasta. Saatiin täydet 30p
Tottis oli kolmenkierrolla ja Nita oli ensin paikallamakuussa. Nitan parilla ei ollut enää maaston puolesta mahdollisuutta tulokseen. Me on kyllä treenattu sitäkin, että toinen noutaa, kun maataan paikalla ja se ei ole noussut. Nyt kokeessa se sitten A noudossa, ihan viimeisenä hetkenä sieltä nousi ja olisi juossut kapulalle, huomasin sen ja käskin maahan, totteli. Suorittava koira ei ollut vielä noutanut kapulaa. Mitään nyt ei sattunut, pari sai uusia liikkeen ja se meni hyvin. Nuori koira ja näitä sattuu, mutta silti 😒. No tottiksessa otti ehkä vähän painetta tuosta sattumuksesta ja seuraamisessa vähän enemmän painoi. Ja jonkun verran menin minäkin sekasin ja olin ihan unohtaa tehdä seuraamisessa sakaran, siis en ole koskaan aiemmin unohtanut kaaviota, olin menossa suoraan henkilöryhmään. Tuomari sitten huomautti, että väärä suunta. Vähän noloa, eikun ympäri ja tehtiin kaavio loppuun. Istumisessa tuli liikevirhe, meni maahan. Nousi kyllä istumaan sitten kun käännyin ja olin palaamassa. Muuten ei liikevirheitä, mitä nyt törmäsi luoksetulossa. Noudot oli hienot ja nopeat, vähän puree ja eteen lähti lujaa suoraan ja ensimmäisestä maahan. Tottiksesta saatiin 86p. Olihan se pääpiirteittäin ihan hyvä tottis, vaikka ei ihan kaikki putkeen mennytkään. Tätä se on, aina voi sattua jotain yllättävää, näistä vaan pitäisi päästä yli.
Neljästä kakkosen koirasta 2 sai tuloksen ja tasapisteissä 284p ratkaisi maastopisteet. Nitalla oli pisteen paremmat maastopisteet, jotenka Nita sijoittui luokassa ensimmäiseksi.
Kokeen jälkeen otettin sitten vielä pienet paikallamakuusulkeiset kapuloiden kanssa ja kun se siellä pysy niin palkkailin ruualla maahan.
Lelu palkaksi koularista :-D |
Huisia, että seuraavaksi sitten ensivuonna, jos saadaan koepaikkoja, kolmoseen metsästämään ykköstuloksia :-D Tai ainakin koularia kolmosesta.