sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Epäonnistumisista onnistumiseen, Nessalle JK3 :-)


Kahden viikon sisään meillä on ollut kolme jälkikoetta. Viimeviikonloppuna oli meidän piirinmestaruuskilpailu ja lajiksi valitsin jäljen, koska muuten ei olla saatu kuin yksi tottiskarsinta paikka.

Ilmoittautuneita oli 12, joten luvassa oli tottiskarsinta. 2 oli kuitenkin perunut, karsintaa ei siis tarvittu, mutta aikataulua ei enää voitu muuttaa. Joten tottikset suoritettiin ensimmäisenä. Meidän tottis meni muuten hyvin, paitsi Nessa teki joka jättöliikeeseen maahanmenon. Tottiksesta saatiin 80p. 

Esineruudusta Nessa nosti heti ensimmäisellä lähetyksellä ruudun oikeasta reunasta ensimmäisen esineen, mutta kun se palautti sen tulemalla varmaan ruudun keskivaiheilta ja tuli esineruudun etulinjaa pitkin, niin en ollut yhtään varma mistä se sen nosti. Seuraavaksi lähetin vasemmasta reaunasta ja etenikin rajaviivaa pitkin mun nähdäkseni sinne kulmaan mutta jatkoi sitten takareunaa eteenpäin, eli se jäljesti niitä reunoja. Kun se sietä vasemmalta löytynyt mitään, niin ajattelin, että olisko se voinut se ekan esineen sitten sieltä nostaa ja siirryin takaisin oikealle puolelle ja lähettelin sieltä. No ei sitten löydetty kuin se yksi, minkä se tuomarin mukaan oli nostanut sieltä oikeasta etukulmasta. Joka lähetyksellä taas kyllä lähti mukamas etsimään. Kiltti tuomari antoi meille kuitenkin 15p :-).

Lauantaina oli tosi hieno keli, erittäin hieno. Kentältä lähdettiin jälkimetsää kahdeltatoista ja me päästiin jäljelle yhdeltä. Kymmenestä koirakosta yhdeksän lähti metsään, yksi ei saanut tarvittavia pisteitä tottiksesta. No oli aika sanomattikin selvää, että metsät olivat sitten täynnä sienestäjiä ja marjastajia. Viiden koirakon jäljet kaatuivat täysin noihin harhoihin, niin myös meidän. Neljästä tuloksen tehneestä kukaan ei tuonut kaikkia keppejä. Nessa nosti janalta jo harhajäljen, lähti ajamaan sitä vasemmalle ja sitten tuli takaisin janalle käsky. Huusin Nessa takaisin janalle ja se siitä samasta kohtaa lähti jäljestämään sitten oikealle. Taas käskettiin takasin janalle. Joo kiva, siinä sitten oli jo heti harha. Meidän oma jälki kulki tuosta parimetriä ylempänä ja vihdoin päästiin sitten jatkamaan jäljestystä, jälki lähti oikealle. Ei päästy kuin ehkä 30m tai 40m ja alkoi pyöriminen. Valkkasi siitä sitten jonkun jäljen ja tehtiin semmonen ympyrä janan tuntumassa, välillä vähän tarkastelii  kaikeltaisia sieniä. No käytiin uudestaan nostamassa jälki janalta ja siinä pyörimiskohdassa näkyi hieman askeleen painaumia erisuuntaan mihin ekalla kerralla lähdettiin, niin ohjasi Nessan sille jäljelle. Se menikin sitten jo paljon loogisemmin, nousi kallion päälle (sammalpeitteiden kallio) ja laski sitten sen alas. Siellä alhaalla Nessa sitten kohta rupesi jäljestää semmoista tosi vanhaa metsäautotien pohjaa ja tämä kontrollijäljestäjä (minä) jo pikkaisen epäili, että voiko jälki tämmöisellä kulkea, mutta päätiin, että ihan sama, jäljestäköön nyt sitten kun selkeesti tuntuu jäljellä olevan. Se tie meni ylämäkeen ja siellä mäen päällä oli sitten sienestäjä. Jep, me lähdettiin sitten pois, ajattelin, että se jäljesti sen sienestäjän. Myöhemmin kävi sitten ilmi, että me oltiin ihan oikealla jäljellä, mutta se sienestäjä sattui vaan olemaan meidän jäljellä. Janasta saatiin 29p, koska tuli 2 takaisin janalle käskyä.

Tänä viikonloppuna oli sitten kaksi koetta. Lauantaina oli pk-rotumestis ja keskiviikkona saatiin sunnuntaille varapaikkailta paikka jälkikokeeseen. Rotumestiksiin ilmoitin peltojäljelle arvoin ihan viime tinkaan asti haun ja pellon välillä. Meillä on pellon osalta vielä paljon kaikkea kesken, mutta ajattelin, että jos sattuis olemaan semmonen kiva vähän pidempi heinä, niin olisi vähän helpompaa, ainakin meille. Meille arvottiin jälki nro4. Ensimmäinen ja toinen jälki oli pidemmällä heinällä, loput oli ihan tosilyhyellä, kuin nurmikolla, höystettynä kuivalla leikatulla heinällä siinä päällä. Keli kerkesi aika paljon lämmetä kun meidän vuoro oli. Ei päästy paalua pidemmälle, Nessa ei vaan nostanut sitä jälkeä. Se olisi lähtenyt hieman jäljen sivussa, mutta en päästänyt ja lopulta Nessa ilmaisi sitten sen paalun. No niin se oli sitten siinä, en nyt ihan heti olisi ajatellut, että paalullle jäätäs. Painettahan tuo aika vahvasti merkkaa ja pitäsi päästä sitten treenaamaan vieraan tekemiä lähtöjä.

Koska Nessa eilen tuntui hukanneen hajuaistinsa täysin, niin ei kovin luottavaisin mielin lähdetty kyllä tänä aamuna sinne jälkikokeeseen. Nyt oli maastot heti aamusta, arvottiin itsellemme jälki nro2. Nessa tuntui olevan kyllä vähän paineessa, lähti janalle kyllä tosin hyvin, mutta nosti kokeessa ensimmäisen takajälkensä ja jatkettiin sitten oikeaan suuntaa. Jäljen alussa oli heti alussa 2 piikkiä, tämä epäilevä ohjaaja taas vähän oli sitä mieltä, että ei kai voi noin pian olla, mutta koska se teki siitä niin selvän piikin, niin uskotaan sitten :-D. No kannatti uskoa, koska pian sitten nousi ensimmäinen keppi. Seuraavassa piikissä se taisi mennä vähän yli, koska se palasi vähän takaisin päin. Luulin jo sen jäljestävän meidän tulojälkeä, mutta oltiin me kuitenkin menossa erisuuntaan. Muuten en oikein tiedä miten siellä mentiin, mutta keppejä tuli tosi mukavilla väleillä, että sain aina vahvistuksen, että oikealla jäljellä ollaan menossa. Järjestäjät ennen kokeenalkua sanoi, että edellisessä kokeessa kaikki kolme voittajan koiraa oli tuonut vaan 3 keppiä metsästä, joten itteäkin sitten jo vähän jännitti kun kolmas keppi nostettiin, että katotaan oliko se sitten siinä. No ei ollut ja löydettin loputkin kepit, vitos ja kutoskepin välissä Nessa joutu tosipaljon takisteleen, mutta päästiin kunnialla loppuun :-). Janalta 34p, joten jäljeltä 164p. Polkija sanoi siellä olleen aamulla hirviä kun olivat kolmosen jälkiä polkeneet. Täytyy sanoa, että sen kerran kun päättää luottaa vaan koiraan (eikä omaan jälkinenäänsä :-P) niin on näköjään huomattavasti helpompi päästä se jälki loppuun :-D.

Esineruutu oli tasaisessa sammalmetsässä ja Nessa nosti kaikki kolme kolmella lähetyksellä. 2 esineistä oli ihan edessä ja yksi takarajan tuntumassa. Esineruudusta täydet 30p :-) Wuhuu, ensimmäinen koe missä se nostaa kaikki kolme.

Maastopisteitä saatiin kasaan 194p, laskin että tottiksesta pitäisi saada sitten vielä 76p. 
Sanotaanko näin, että uskoisin, että meidän tulos ei tottiksesta tule jäämään kiinni, mutta kaikkea näköjään voi sattua. Nessa oli ensin paikallamakuussa. Kenttä oli semmoisessa supossa ja sen rinteen yläpuolella oli parkkipaikka ja auto parkkeerattu takakontti auki sinne kentälle päin. Suorittava pari ei ollut vielä kerinnyt noutohin asti kun siellä autossa oleva koira aloitti rähinän joka oikein kaikui siellä supossa. Samaan aikaan sitten siellä supon rinteessä olevasta metsästä oli tulossa, Nessan mielestä varmaan joku ilmestyskirjan peto (joku ihminen koiran kanssa) ja Nessa päästi semmosen hui kauheeta vouvouvou äänen. No kiva, oli ihan pakko jo katsoa mitä siellä tapahtuu. Siellä se vielä makasi, mutta kohta nousi seisomaan. Pari tais juuri silloin olla noutamassa tasamaanouto kapulaa. Pikku Nessaa sitten ilmeisesti pelotti. Huusin sen sietä sitten pois. Voimasana! Nollattin sitten paikkamakuu!!!!!. Muuten Nessa toimi sitten ihan normaalisti. Seuraaminen meni hyvin, istuminen meni tällä kertaa seisomiseksi, muut jättöliikkeet ok. Tasamaanouto ok, hyppynouto ok. A-esteellä juur kun Nessa otti kapulan, se takakontti koira rähähti ja Nessa vähän hämillään pysähty, valui hyppyesteen taa  ja palasi sitten sen kautta takasin. Eteenmeno oli ok. Siinä kävellessä nostaan Nessa eteneemenosta sivulle mietin mielessäni, että ei oikeesti voi olla todellista, että meni näin käteen ( lähinnä se paikkamakuu). Rakkaudesta koiraurheiluun saatiin kuitenkin 78p, tuomari oli tosi pahoillaan, että oltaisi ansaittu enemmän pisteitä.

Niin tai näin JK3 koulari saatii ykköstuloksella 272p :-). Ensimmäinen KVA kiinnitys, Jipii :-) Super Nessa :-)
CIB CIE NORD&BALT MVA TLNV-13, BALTV-13 LTV-14 BH JK3 HK2 TK2 Elouche del Pata Viento, kuva :Pia Pynnä