Pohjois-Hämeen PK-piirinmestaruus 3-4.9.2016

Osallistuttiin Nessan kanssa jäljelle. Koe alkoi tottiksilla ja me saatiin omaa vuoroa odotella viimeiseen tottispariin saakka. Paikalla oltiin aamu kahdeksalta ja tottis oli sitten reilusti kahden jälkeen. Kerrankin saatiin suorittaa liikkeet ensimmäisenä (jotenkin tuntuu että aina aloitetaan paikkamakuulla).

Jälkikoirien tottisosuuden tuomaroi Tapio Toivola ja meidän kesän ensimmäisestä tottiksesta saatiin kasaan 78p, Liikevirhe tuli jälleen istumisessa, seisomisessa oli ottanut 6 askelta perään, hypyssä kosketukset molemmin puolin ja kapulaa vähän pureskeli kaikissa luovutuksissa. Eteenmenossa vaati 2 käskyä maahan, ensimmäisellä seisoi. Seuraamisessa taisi haukahtaa 2 kertaa, toisella kertaa astuin käännöksessä vahingossa sen varpaille.
Hieman sellainen outo mielentila, istui vähän hitaasti tms selittyi kun tänään alkoi vihdoista viimeinen ne juoksut. Taisi olla tuolloin jo vähän hormonit hyrräämässä. Tämä väli oli sitten vähän reilu 15kk.
Tottiskuvat: Piia Heinilä

Lauantain suoritettiin vielä esineruutu hiekkakuopalla. Oli pohja oli monelle koiralle kyllä haastava, kuten myös meille.
Esineruutukuvat: Kati Heikkinen

Nessa nosti yhden esineen, se oli sellainen pesusieni joka muistutti ihan kovaa sammalta. Kun se sen toi mä sitä hetken katselin, että toitko mulle tosiaan palan samalta :-D Tuomarikin nauroi kun en millään meinannut uskoa että se on esine. No muita ei löytynyt ja kun neiti päätti vielä käydä kakkalla ruudussa niin esineruudusta vaivaiset 8p. Tuloksista katselin, että 4 koiraa ei löytänyt yhtään, 8 koiraa löysi yhden, kolme koiraa löysi 2 esinettä ja vain 2 koiraa löysi kaikki 3.

Sunnuntaiaamuna sitten suunnattiin jäljille, Nessalle janasta 36p vähän poikkesi janalta, mun nähdäkseni törmäsi sitten takajälkeen kääntyi ja jatkoi oikeaan suuntaan. Hyvä jana siis meille, kun on ne takajäljet ollut vähän ongelma. Jälki kulki aika täydellisesti kepille nro4 asti ja sen jälkeisessä kulmassa ilmeisesti hukattiin jälki. Samassa kohtaa kuului tieltä jo ääniä(siinä oli laavu ja keppien luovutus) ja mäkin sitten jo pienessä päässä päättelin että ehkä se sitten tuohon suuntaa kulkee. No ei kulkenut, olisi ollut kulma toiseen suuntaan. Missäköhän  kohtaa sitä oikeasti oppii, että antaisi sen koiran vaan ratkaista. Kyllä vähän harmitti.

Vähän noita syksyn kokeita jo katselin, mutta juostaan nämä juoksut nyt alta pois. Katsellaan jos ihan loppusyksystä vielä johonkin päästäisi.