Ei ole ihan mennyt niinkuin Strömsössä ;-)

Helatorstaina olin reipas ja kävin talkoilemassa Briardien tokokokeessa Espoossa. Klo 4:00 aamuherätys hiema mietitytti, että mitähän sitä on taas luvannut ja ilmaksikin oli luvattu vesisadetta. No sää oli tehnyt täyskäännöksen ja saatiin nauttia lähes hellesäästä ja seura oli mukavaa :-)

Perjantaina suunnattiin Kuhmalahdelle Briardimaisiin treeneihin, olipas kiva nähdä taas pitkästä aikaa monta briardia työntouhussa :-). Ensin oli vuorossa esineruutu, Nessa lähti lähetyksellä hyvin, kiersi varmaan koko ruudun ja tuli "tyhjinsuin" pois. No uus lähetys ja sama homma. En muista monella lähetyksellä sitten vaivoin yksi esine viidestä (vai kuudesta) saatiin nostettua...huoh...toisella kierroksella otettiin ihan vaan yksi hetsi esine.

Annamari oli ystävällisesti polkassut Nessan jäljenkin. Nessa poimi jäljen janalta ihan ok, janasuoran jälkeinen keppi jäi ja meni vahvasti ensimmäisen kulman yli ja jatkoi vaan suoraan eteenpäin. Normaalisti Nessasta näkee aina, jos se on mennyt kulman yli, en oikeesti keksi tuohon muuta syytä, että se jäljesti jonkun elukan tms jälkeä... No huusin sen takasin ja etsimään jäljen uudelleen. Loput kepit nousi, mutta ongelmia oli taas ihan lopussa, Nessa ei jotenkin meinannut millään uskoa, että jälki meni mistä meni, muutaman kerran kävi aina siinä tarkistamassa mutta ei edennyt. No siinä aikamme jälkeä etsiessä päästiin vihdoin oikesta kohtaa eteenpäin ja viimeiselle kepille. Kylläpä vaan oli "erikoinen" jäljestys, kulmat, ensimmäistä lukuunottamatta, poimi ihan ok. Mutta jälki olisi kaatunut jo heti alkuun jos Annamari ei olisi ollut mukana. No itsele tekee kyllä hyvää päästä välillä ajamaan vieraan tekemää jälkeä. Vaikka en merkkaa omia jälkiäni, niin kuitenkin tiedän mihin suuhtaan pitäisi olla menossa.

Illalla polkasin vielä pienen pätkän peltojälkeä ja se meni sitten ihan ok. Muuten oli hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa, kiitos kaikille treeniseurasta :-).

Lauantaina huristeltiin Nessan kanssa Helsinki KV näyttelyyn. Auto saatiin parkkiin varmaan monen kilometrin päähän (no eikai nyt kuitenkaan, mutta tosi kauas) ja ihme kun vielä pää kääntyy kun kannoin tavarat autolta näyttelyyn ja takasin ja oli kuumakin vielä ja olin ylipukeutunut, koska sää tiedotus ei taaskaan pitänyt paikkaansa. Nessa kuitenkin sijoitui PN luokkassa toiseksi kera vara Cacibin :-).

Näyttelyn jälkeen päästiin treenaamaan Pian ja Pätkän kanssa. Joku saattoin hieman ihmetellä, että joku rämpii metsässä farkkuhame ja saappaat jalassa, mutta vähät siitä, kun on mahdollisuus treenata vierailla esineillä ja kepeillä, niin tottahan käytetään tilausuus hyväksi :-D. Aloitettiin taas esineruudulla ja ei mennyt oikeen putkeen sekään. Ok ehkä oli kuumaa ja kuivaa, mutta Nessa lähti ruutuun vähänkuin sillan lompsoti lompsoti ja tais vähän yrittää jäljestelläkin. Sai nyt kuitekin jossain kohtaa nostettua keskiesineen ja lähti sitä vauhdilla tuomaa, mutta mitäs sitten tapahtui. Nessa ohitti etuesineen, sai siitä hajun ja vaihtoi esineen siihen. Mulla on semmonen mielikuva, että se vaihtaminen on iso nou nou nou, mutta sääntöjä lukiessa en löytänyt arvostelusta kohtaa "jos koira vaihtaa esineen". Haki sitten seuraavalla lähetyksellä sen pudottamansa ja kolmatta jouduttiin sitten taas vähän säätämään.

Pikkujälki vanheni meidän esineruutuilun ajan ja noh, kyllähän se sen jäljesti ja nosti kaikki kolme keppiä, mutta saisi siinä olla ennemmän semmoista vimmaa.

Illalla kotimatkalla ystävä soitti, että koira on kadonnut. Oli lähtenyt illalla mökiltä ja ei ollut silloin kahteen tuntiin näkynyt. Ympäristö ei ollut koiralle tuttu ja me vaihdettiin Nessan kanssa navigaattoriin mökin osoite. Koiraa haettiin pitkin yötä ja haukutteltiin Nessaa, että koira olisi löytänyt takasin. Puoli kolmenmaissa yöllä kotimatkalla autosta sitten puhkesi rengas, jes tämäkin vielä. No purin takakontin siihen tielle, vararengas esiin ja ystävän mies se ystävällisesti kävi vaihtamassa. Onneksi autossa oleva veräjä lähtee suhteellisen kivuttomasti pois. Takakontti takaisin kyytiin ja taas kotia kohti. Se vararengas sitten puhkesi 20km ennen kotia, voiko oikeesti olla todellista. Ihan asfaltti tiellä yks kaks yllättäen. No Paskatti jäi sitten viettämään yön tienvarteen ja Esa noukki mut ja Nessan kyytiin.

Sunnuntaina haettiin auto sitten talvirenkaanturvin ja aikapian sen jälkeen kadonnut koirakin löytyi.Löytäjän poika oli nähnyt fb:ssä jaetun katoamisilmoituksen ja osasivat sitten heti soittaa oikeaan numeroon :-). Loppuhyvin kaikki hyvin :).

Ei nyt ole kovin vahvat näytöt tulevaan koetta varten, mutta eikös sitä sanota, että huono kenraali ja sitten hyvä suoritus. Mutta mitäs sitten jos on jo kahdet huonot kenraalit? ;-)