Plääh

Nessan kanssa vierailtiin sulhon luona kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ja  kaikki ei nyt mennyt ihan kuin oppikirjassa.

Juoksu siis alkoi 23.5, eka proge otettiin ti 3.6 (1,1) ja seuraava sitten to 5.6 (3,1) torstai-perjantai välisenä yönä sitten lähdettiin reissuun. Jostain kumman syystä kaikki koiralliset ihmiset halusivat mennä juuri tuona yönä Turusta Tukholmaan, mutta saatiin kuin saatiinkin laivan viimeinen koirapaikka.

Moninaisten vaiheiden jälkeen Nessan sulho löytyi ruotsista.


Lemmenpari innokkaasti yritti perjantaista lähtien onnistumatta ja maanantaina 8.6 progen huidellessa jo taivaivaissa turvauduttiin siemennykseen.Lääkärin mukaan kannatti kuitenkin vielä yrittää. Kysyin ainakin kolmasti lääkäriltä, entä jos kohdunsuu on jo kiinni ja se vastasi, että se tuntee sen (en kyllä vaan käsitä miten). Ruotsissa on eri progeasteikko mitä meillä.

9.6 Tiistai aamuna oli sitten aika lähteä kohti kotia ja ei ole todellista, kaikki autopaikat oli täynnä, sekä viikarilla, että siljalla. Jostain syystä siis kaikki autolliset ihmiset halusivat juuri Tiistain aamulaivoilla Tukholmasta Turkuun. Onneksi Teijan vinkistä löydettiin kuitenkin laiva, joten tultiin Finnlinesillä joka reissaa Kapellskär-Naantali väliä.

Varovasti sitä kuitenkin toivoi, että ei kuitenkaan olisi siemennetty liian myöhään. Koko neljänviikon aikana en oikeestaan ole huomannut mitään tiineyteen viittaavaa ja tänään ultrattu tyhjä kohtu ei sinänsä tullut yllätyksenä, mutta oli kuitenkin lamaannuttava uutinen :-/.

Tämä oli aika pitkälle vuoden mittainen projekti ja nyt ei vaan huvita, en vaan käsitä miten normi astuminen ei onnistunut. Astutetaanko Nessaa uudelleen, en osaa sanoa. Seuraava juoksu ajoittunee ensivuoden alkupuolelle, sikäli mikäli se tulisi noin 10kk päästä.Riskit kasvaa mitä enemmän ikää tulee. Aika näyttää pääsenkö irti ajatuksesta, että saisin pennun Nessasta. Lähes vuosi aikaa taas veivata, toisaalta ennen sitä voi löytyä myös pentu toisaalta. Mutta nyt kaikki tuntuu vaan plääh.