Vielä sitä ennen ylösnousua aamuisin odottaa koska alkaa joka-aamuinen hammastikku"tanssi", mutta ei vaan ala. Kukaan ei pidä huolta ruoka-ajoista. Kukaan ei kerjää rapsutuksia tai vaadi keksiä heti sisälle tullessa. Tuntuu, että Nuppu on aina ollut. Nuppu tuli kun jäin lukiosta lukulomalle, halusin briardin, mustan nartun. Mistään välittämättä, kuhan se on briardi.
Nuppu oli varmastikin maailman paras ensimmäinen ikioma koira, hellyydenkipeä prinsessa joka rakasti isolla sydämellä kaikkia läheisiä.
Noin 1,5v aiemmin en osannut edes ajatella, että Nuppu on jo briardmittapuulla vanha, vaikka mittari alkoi näyttämään jo kahtatoista. Zira kuoli sinä syksynä ja kuin vasten kasvoja Nupulle tuli syksyn ja talven aikana kunnon kanssa paljonkin takapakkia, tuli rohinaa hengitykseen, oikein mitään syytä asiaan ei löytynyt, mutta keuhkoputkialaajentavaalääkettä popsittiin loppuelämä. Yksi tasapainohäiriökin tuli, Nuppu kaatui ravistellessa suoraan kyljelleen, oireet meni muutamassa päivässä ohi, mutta liikkeessä alkoi tulla vähän takajalkojen laahausta. Vauhti alkoi hidastua.
Nupun takapää heikkeni ja kun se oli vielä asteen verran huonompi oli jo pakko tehdä päätöksiä. Tuli paha mieli katsoa sen kunnon romahtamista. Tuntui paremmalta viedä se kun vielä omin jaloin mentiin, aamulla täpisi hammastikkunsa ja ruoka maistui hyvin kuin että se joku päivä olisi ollut kotona halvaantuneena. Mutta se vaan tuntuu niin pahalta, väärältä :-(
 |
| Voi kuinka sinua kaipaan, kunpa tulisit taikasin <3 Ikuisesti sydämessä <3 Smooth Breeze Legacy of Witch 30.9.2002-6.4.2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti