NZN blogi: Kesää ja kesäpentu

Nessan kanssa käytiin alkukesästä pari jälkikoetta ei niin kovin hyvällä menestyksellä. Toukokuussa hämeenkyrössä jäätiin janalle. Nessa sitkeästi olisi vain jäljestänyt takajälkeä, pyysin monta kertaa kääntymään ja se kääntyi, mutta kääntyi aina takaisin takajäljelle ja lopulta käskin sen sieltä pois. Jos olisin ollut järkevä niin olisin vaan janalla käskenyt jäljestämään siitä toiseen suuntaan, mutta oon ajatellut ettei janalla saa isommin ohjailla koiraa ja siinä janalla kehotin vaan etsimään jäljen. Nessa eteni muutaman metrin ja oli taas menossa vaan takajäljelle. Tiedä sitten mikä siinä takajaljessä niin veti kun se niin hanakasti olisi vain sinne menosaa. Aika loppui ja nostettiin kuitenkin jälki oikeeseen suuntaan. Hienosti se sitten nousi ja jäljestettiin ekalle kepille ja jätettiin siihen.

Kesäkuussa käytiin Harjavallassa tottiskarsinnassa. Taisi ensimmäiset kuumat ilmat ja autossa louskuttaminen viedä suurimman puhdin. Aloitettin jälleen kerran paikkamakuulla. Ensimmäiseinen täyskäännös oli luokattoman huono, ikäänkuin se ei olisi edes huomannut että käännyin :-O. Istumisessa jälleen liikevirhe ja taisi seisomisessa ottaa muutaman askeleen perään. Hyppynoudossa koski mennessä ja kiersi takasin tullessa ja A:lla oli ensin noutamassa ruohotuppoa kunnes tajusi ottaa kapulan. Pisteitä raavittin kasaan hikiset 70p. Eniten itseä häiritsi se ponnettomuus vaikka se nyt muuten tekee.

Nessan kokeet oli tältä vuodelta siinä, katsotaan ollaanko ensivuonna vielä koekunnossa. Niiden sairasteluiden jälkeen etenkin hyppäämiseen on tullut ongelmaa, koskee ja muutenkin tuntuu että ne on jäljen jättänyt. Toki ikäkin varmaan tekee osansa.

Juhannuksena oli kauan odotettu pika retki ranskaan :-) Hypättiin Nooran ja Pian kanssa koneeseen kohti Pariisia ja siitä autolla matkattiin tapaamaan pieniä ranskalaisia hurmureita <3 Kiva oli nähdä myös Nessan sisko pentueen emä Etsabe, joka oli yhtä sosiaalinen ja avoin kuin Nessakin :-)

Illalla Nita pääsi vielä jäljestämään ja tiittetterästi pieni pikkujäljen suoritti <3

Perjantaina palloteltiin pentuja ja tehtiin kaikki paperit kuntoon ja lauantaina sitten käytiin noutamassa pikku Nita ja valloittava Valtti veli kyytiin ja matka jatkui kohti lentokenttää.

Nita nukkui koko automatkan

Lentokentällä molemmat pennut eteni reippaasti ja kentällä palloilu varmasti väsytti sen verran, että molemmat nukkui tyytyväisenä koko lennon.

Ensimmäiset päivät Nita esitti kilttiä pentua kunnes siitä kuoriutui piraijahampainen riiviö ja roikkui lahkeissa ja kengänauhoissa. Lahkeesta sen sai irti kun oli jokin lelu (jos ei lelua niin ihan sen pantakin kelpasi leikkikaluksi :-D ) johon se vaihtoi lahkeen puremisen :-D

Osaa se ihan söpökin olla (ainakin väsyynenä :-P )

Ensimmäiset kolmeviikkoa Nita kulki töissä mukana jonka jälkeen jäätiin lomalle :-) Lomalla ollaan käyty Hennan ja Kideen kanssa kaupunkiretkillä. Ensimmäisestä retkestä ei huomattu ottaa kuvia, asia korjaantui sitten seuraavalla retkellä.

kaverikuvat ei oikein yrityksestä huolimatta onnistunut, heti lähti leikkiyritykset tai sitten lähtivät liikkeelle aina ennen kun kuvaa kerkisi ottaa :-D

Toisen reissun tuoksinassa Nita onnistui katkaisemaan toisen yläkulmurinsa. Ei ole kyllä tietoa missä kohtaa se sen sai katki, mutta kaikkea se puree ja esim hyppiessä vasten ne hampaat vaan "ihan vahingossa" tarttuu kiinni 😜. Puremisinnon perusteella ei vaikuttanut kipeältä, mutta hammas katkesi ytimeen asti, joten varattiin poistoaika ja saatiin se seuraavan viikon maanantaihin.

Seuraavana päivänä matkattiin treffaamaan Piaa ja ihanaa Hikkaa. Nita heti lenkin alkajaiseksi putosi ojaan (se niistä söpöistä kuvista) ja muutamaan otteeseen vielä absien pettäessä pyöri hiekkatiellä niin kuvauskunto oli huipussaan :-D Pian ottamat kuvat löytyy täältä

Illalla kotona sitten huomasin, että ei oo todellista toinenkin yläkulmuri on ihan samalla lailla ytimeen asti poikki. Yhdessä kohtaa Nita pomppasi Piaa vasten ja kuulosti siltä että hammas jäi johonkin kiinni. Ääntäkään se ei siinä päästänyt, mutta todennäköisesti se siinä sitten meni.

Maanantaina 31.7 oli sitten jännä päivä. Eniten jännitti noin pienen pennun nukuttaminen. Hampaat oli poistettava tulehdusriskin vuoksi koska ydin oli esillä. Nukutus ja leikkaus meni hyvin ja pikku potilaan sai sitten iltapäivästä kotiin.

Eläinlääkärissä Nita ei ollut suostunut vielä syömään, mutta kotona sitten maittoi jo ruokakin. Ohje oli että viikkoon ei saa purra mitään kovaa. Illasta alkoi olla jo virtaa ja huh, helpommin sanottu kuin tehty, että se ei purisi mitään kovaa. Pihalla se löysi jatkuvasti jonkun kepin tai kävyn suuhunsa.Kaikki kovemmat lelut ja pallot keräsin pois, mutta ei se silti estänyt sitä puremasta esim metallisia sohvapöydän jalkoja. Kipulääkettä syötiin paripäivää ja kahden viikon ajan tikkikohtiin laitettiin dentiseptiä. Jota se jo heti kerkisi maistelemaan sillä välin kun kävin Nessan kanssa pihalla.

Hirveen määrän ne tikit kerää/keräsi karvaa ja Nita ei oikeen arvosta niiden putsausta. Haavat on parantunut hyvin ja osa tikeistä on jo sulanut pois (saisi jo sulaa nuo loputkin). Uudet yläkulmurit ei taida olla vielä kuukauteen tulossa ja lääkäri puhui että aina on riski että vahingoitetaan pysyviä hampaita poistossa. On kuulemma tosi harvinaista, mutta arvatkaan vaan olenko googletellut onko noin monelle käynyt :-P

Elokuussa on käyty kahdessa mätsärissä turistina

Ilmotin Nitan leirille leikkimään ja vähän jo naurattaa että milläköhän hampailla me sitten leikitään. Yläkulmurit on tyhjät ja etuhampaat on täysin vaiheessa vaihtumassa. Lujaa se puree kyllä ilman niitä kulmureitakin (ainakin kättä :-P ). Noh onhan sillä ainakin ne poskihampaat vielä kiinni :-D

Jokunen jälki ollaan poljettu ja kovin tohinalla Nita jäljestää. Ruoka toimii erinomaisesti moottorina ja kyllä se leikistäkin innostuu. Kaikkea se syö ja milloin mitäkin aarteita saa onkia sen kurkusta pois.