Jospa päivittettäisiin välillä

Sen jälkeen kun jäin kotiin ei ole kovin montaa kertaa tullut konetta avattua, jotempa jos vähän päivitettäis välillä blogiakin.

Syksyllä aika ahkerasti tehtiin nurtsijälkeä, vähän jätettiin jo tyhjiäkin ja aika alusta asti on tehty kulmia ja muutama kaarroskin. Kun tämä lumi joskus lähtisi niin päästäisiin jatkamaan harrastustusta. Tosin talven aikana oli tarkoitus aloittaa jo keppi-ilmaisua, että ihan hyvä että tätä talvea on vielä jäljellä :-P

Hakutreenit pyöri aikalailla siihen asti kun tuli lunta. Nitan kanssa aloitettiin hajureakointitreenillä ja sitte on otettu muutama näkölähtö ja muuten on taidettu ottaa äänellä. Myös piilot on esitelty (umpipiilot vielä auki) ja nekin on mennyt hyvin. Pitäisi varmaan kohta päättää tuleeko siitä rulla vai haukkuva.

Syyskuun lopussa kahden hengen perheestämme tuli kolme kun pieni tyttäremme syntyi. Vauva-arki on sujunut hienosti ja yöt on saanut alusta asti aika hyvin nukkua. Marraskuun lopussa vietettiin ristiäisiä ja tyttö sai nimen Melissa.

Nita on vähän luvattomasti kasvanut jo 11kuiseksi teiniksi. Ensimmäiset juoksutkin alkoi 10pv ennekuin kun 11kk tuli mittariin. Luvattoman vähän on kyllä treenailtu tottista, lähinnä eteisessä otettu sivulletuloa ja asennonvaihtoja. Seurata se ei vielä osaa kunnolla, mutta yllättäen pysyy aika hyvin paikallaan kun ottaa luoksetuloa :-D

Tammi-Helmikuussa tytöt pääsi monesti uimaan kun ostin 10kerran uintikortin. Nessan kanssa voi lärätä kännykkää altaan reunalla istuen ja se vetää itekseen ympyrää. Nitan kanssa pitää kiertää allasta, mutta vähän samoja elkeitä uimisen suhteen sillä tuntuu kuin täti Nessalla.

Muuten Nessa on päässyt vähän humputteleen tottisjuttuja ja voi että kuinka kiva on sen kanssa tehdä. Se on niin kuuliainen, osaava ja taitava kun on tuon teinin kanssa yrittänyt vähän jotain tehdä.

Helmikuussa Nita pääsi kahdesti lampaille ja ihan kiva paimentytön alku Nitasta on kuoritunut. Tästä tuskin tulee meille kummemmin harrastusta, mutta ihan hauskaa se on väliin käydä lampaitakin katsomassa.

Nitan kanssa on vähän enemmän kierretty mätsäreitä. Lähinnä meillä on ollut pieni ongelma suuntutkimisessa. Siltä kun meni ne yläkulmurit pikkupentuna poikki ja ne poistetiin, niin tikkien puhdistus oli yhtä tappelua ja se hän sitten aiheutti sen että härveltäminen alko heti kun otti kuonosta kiinni. Nykyään pystyn jo itse hyvin tutkimaan sen suun ja vieraskin kun käskee olla aloillaan. Eipä ole tarvinnun kenkään koiran kanssa asiasta aiemmin kummemmin keskustella. Alkujaan kehäjuoksukin oli yhtä pomppua, mutta toistaiseksi Nupun perintöhihna on tehnyt kehäjuoksulle ihmeitä ja ihan palkintojakin on mätsäreistä saatu. Hauskin ehkä kun Nita voitti mätsärin "söpöin koira" -palkinnon :-D

kuva: Henna Lindell

Kesää kohti kun mennään niin alkaa kalenterikin täyttyä. Uskalsimpa jopa ilmoittaa Nitan ihan viralliseen näyttelyynkin. Tottista pitäisi alkaa nyt ihan kunnolla rankentamaan ja ilmottauduttiin koko alkukaudeksi maantaitottiksiin. Päästiin peruutuspaikoilta myös kahdenpäivän peltojälkikurssille, vähän vaan jännittää mahtaako tämä lumi olla sulanut pois ennen kurssia.
Muuten on jo luustokuvat alkanut ahdistaa/jännittään ja oon jo ihan vakuuttunut että tuo pieni rämäpää on jo rikkonut itsensä kun semmosta kuperkeikkaa väliin heittää rallailun lomassa.