Viime syksynä päätin jo vaihtaa ilmaisun rullaan. Rullantuonti harjoituksia tehtiinkin, mutta aina loppu viimeksi tarjoili kuitenkin helposti haukkumista. Esan kanssa niitä tuonteja yritettiin kanssa ottaa, mutta haukkumiseksi meni sekin. Ensi aloittaa haukkumaan ja sitten mun tuo käskyllä otti rullan ja toi. Muutenkin vähän epävarmassa tilanteessa tarjosi haukkumista.
No koska rullantuonti pitäisi oikeasti rakentaa ihan alusta asti, toistoja pitäisi tehdä varmasti satoja, niin muutenkin jo vähän hanskat tiskiin heittäneenä ajattelin, että no olkoon sitten haukkuva, sikäli mikäli tästä ikinä mitään tulee. Nessallahan on ollut sen ilmaisun aloittamisen kanssa ongelmia, kun alkaa ilmaisemaan, niin haukkuminen luonnistuu hyvin, mutta se aloittaminen. Sitä on varmaan liian kauan autettu siinä aloittamisessa ja vaati aina maalimiehen jonkinäköisen aktivoitumisen.
Vuoden ensimmäiset treenit kun oli kyseessä, niin otettiin kaikki maalimiehet äänellä. Ihan silläkin, koska meillä on vähän jäljestysongelmaa esineruudussa, ettei nyt keksisi sitten saa hakumetsässä. Nyt maalimiehet ei saanut aktivoitua, vaikka koira tekisi mitä. Suunnitelma oli, että tulen sitten vaikka Nessan kanssa yhdessä haukkumaan maalimiestä, jos ei muuten aloita. Nessalla sukat pyöri jaloissa kun tajusi mihin ollaan menossa, lähti tuhatta sataa etsimään ja ilmaisi hienosti ja itsenäisesti, jee :-). Ja sama homma kaikilla maalimiehillä :-)
Varsinainen hyvänmielen hakutreeni, fiilistelen sillä niin kauan kun taas pudotaan maanpinnalle :-D.
Viime kokeen A-esteeltä liukastuminen ja putoaminen onkin sitten jättänyt pienen mörön estettä kohtaan. Otin kyllä heti suoritusten jälkeen esteen edestakaisin ja silloin ei ollut ongelmaa, mutta nyt viime viikon treeneissä ei ensimmäisellä lähetyksellä kiivennytkään estettä. No sain sen kuitekin sitten hyvin kiipeämään, mutta sinnikkäästi yritti palata vieressä olevan hyppyesteen kautta takaisin. Hyppyeste oli siis noin metrin päässä A-esteestä. Saatiin yksi onnistunut suoritus ja jätetiin siihen. Samassa treenissä otettiin paikallamakuu treeni ruohotuppojen seassa. Noora haukutti taustalla Cessiä, mutta Nessa makasi rauhallisesti paikallaan, joten en päässyt puuttumaan siihen sikailuun mitä se kokeessa paikkamakuun loppussa esitti.
Lauantaina käytiin jäljellä ja voi taivas, miten se menikään niin huonosti. Ongelmia oli heti jäljen nostossa ja pitkin jälkeä seilasi tosi paljon ja painui usein pois jäljeltä ja joutui tekemään töitä, että löysi itsensä uudelleen jäljelle. Ilma oli toki tosi tuulinen, mutta jälki oli 2h vanha, joten eikai se haju enää niin paljon voi liikkua. Ennen viimeistä keppiä ilmeisesti vielä vaihtoi jäljen toiseen ja huusin sen sieltä pois. Sen jälkeen sitten hetki keskusteltii kumpi meistä jäljestää ja Nessa sitten päätti, että ehkä hän tietää paremmin missä se jälki kulkee ja hetkenpäästä törmäsi viimeiseen keppiin. Jos jotain posittivista joka treenistä pitää löytää, niin se vaikeuksien jälkeen löysi oikean jäljen janalta ja päästiin kuin päästiinkin jäljeltä loppuun asti. Kaikki muu siinä treenissä pisti miettimään, että osaako se enää ylipätään edes jäljestää...4 keppiä se taisi säkällä sieltä löytää.
Sunnuntaina lähdin jälkikokeeseen, tällä kertaa henkiseksi tueksi Pialle ja Pätkälle :-D. Kaksikko sai tuloksen ja Pia antoi aika paljon tasoitusta kilpakumppaneille ;-). Joka tapauksessa, hurjasti onnea molemmille JK2-koulutustunnuksesta :-).
Illalla käytiin vielä tekemässä ihan vaan janoja. Tein 4 janaa valmiiksi ja kävin ulkoiluttamassa tytöt ja sitten treenamaan. Sitten tuli kaatosade ja ensimmäiset janat olisi voinut mennä paremmin ja varmemmin. Taisi poimia ainakin ensimmäiseltä takajäljen. Kun ei se homma tuntunut siitä parantuvan niin pitihän se sitten jo vähän asiaan puuttua. Vaatiminen yllättäen tuotti parempia esityksityksi ja kummasti jäljen nostotkin parani kerta heitolla. Tehtiin vielä monta kivaa pallojanaa ja janatyöskentely näytti ihan hyvältä. Kyllä sitä siellä läpimärkänä kaatosateessa taas mietti, että ei taida olla kukaan niin hullu kuin koiraharrasta :-D. Katsotaan miten tuo vaatiminen nyt sitten näkyy seuraavalla jäljellä.
Janojen jälkeen käytiin vielä kentällä tekemässä pikku tottikset, esteet ja eteenmeno. A-este mörkö tuntuu ainakin olevan ainakin nyt selätetty, täytyy kuitenkin käydä vielä vähän erikentillä sitä ottamassa. Perjantaina agilitytunnillakin rämisyteltiin keinua, vaikuttaa se lentokeinukin unohtuneen. Viime epiksissähän se lentokeinun tuottama epävarmuus näkyi sitten toisella kierroksella.
Loppuun vielä kuva Nessasta Ruotsin Selectionnesta. Kuva: Viktoria Arehult, leikkasin vaan itseni pois siitä :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti