Näyttöä ja käyttöä

Nyt on taas reissattu oikeen urakalla. Alkuvuodesta ilmoitelin Nessaan ulkoimaille KV näyttelyihin, toiveena saada jostain se ulkomaan Cacib, no Cacibit kerättiin helpommin kuin uskalsin odottaakaan. Toistaiseksi viimoinen inttinäyttely olikin nyt sitten Liettuassa 25-26.5 Moletaissa, jossa oli 2 KV-näyttelyä.

Me lähdettiin Nessan kanssa keskenämme reissuun Milian Travel bussilla ja bussimatkat ja reissu sujui kaikenpuolin mukavasti. Tosi hauska huomata, kuinka koirat yhdistää ihmisiä ja niiden avulla tutustuu uusiin ihmisiin :-) Koirat matkasi bussissa häkissä ja nyt täytyy kerrankin vähän kehua Nessaa kuinka hieno reissukumppani se on. Nessan häkin päällä oli 2 häkkiä, jossa oli 4 pientä koiraa. Yksi niistä pienistä koirista vinkui ja itki lähes koko matkan, muutenkin jotkut koirat haukahtelivat silloin tällöin ja Nessa makasi mennen tullen häkissä reporankanka ja veti sikeitä :-) Muutenkin se reipas oma itsensä ajasta, paikasta ja maasta riippumatta. Se ei turhaan stressaa mistään, muista koirista, laivamatkoista, hotelleista, ahtaista hisseistä, yms  :-)

Pitkin vkoa olin seuraillut säätiedotuksia ja näytti, että lauantain tulee vettä enemmänkin ja sunnuntaina olisi sitten aurinkoa. Sää tiedotus piti paikkaansa ja tuli todettua, että on hyvä, että omistaa teltan :-) Briardit oli lautaina kehässä heti aamusta ja Nessa oli ROP ja sai sertin ja Cacibin. Sertin myötä Nessa on nyt sitten myös Liettuan valio :) Tai oikeestaa suomen muotovalio tarvitsee Liettuas sen N sertin tai winnerin (kumpiko se nyt onkaan, eli pitää sijoittua ensimmäiseksi pn tai pu luokassa) tullakseen yhdellä sertillä valioksi.
Ryhmissä märkä turkkikoira näyttää varmaan lähinnä käpylehmältä :D joten sieltä ei sen kummempaa menestystä.

Sunnuntaina saatiin sitten nauttia auringosta. Lauantai-iltana ja yönä oli kuitenkin tullut vettä niin paljon, että kehät ei kuivuneet kokonaan päivän aikana. Meidänkin kehässä oli yhdellä sivulla "järvi". Sunnuntaina Nessa oli VSP ja sai taas Sertin ja Cacibin :-)

NORD, FI, SE, DK, EE, LT CH TLNW-13 BH TK2 JK2 Elouche del Pata Viento

Liettuan jälkeen viikko hengähdettin ja lähdettiin Ruotsin erkkariin ja selectinneen. Menomatka taittui taas uudella Grace-laivalla. On se vaan niin erilainen muihin paateihin verrattuna, että meilkein voi lähteä joskus ihan risteilyllekin :-). Tukholmasta oli joku tunnin matka Eskilstunaan ja matkalla käytiin aamiaisella McDonaldsissa (en oo muuten tiennyt, että sieltä semmosta saa :-D). Ulkoilutettiin koirat ja ajettiin näyttelypaikalle. Säätiedotukset oli kuvannut sinnekkin rankkasateita, sateista ei ollut tietokaan, kunnes avonarttujen puolessa välissä vettä rupesi tulemaan. Nessa jäi valiolukassa neljänneksi. Tuomari sano, että kun meillä on tässä 4 valionattua ja jotain pitää löytää ja koska Nessan häntä vähän liikkeessä nousi, niin sijoitus oli se. Erkoisnäyttelyssä urokset tuomaroi Marlies Werkmeister ja nartut Jacques De Brouwer.

Sunnuntaina saatiin nauttia auringosta ja yksilöarvosteluihin sai mennä omaan tahtiin. Nyt nartut tuomaroi Werkmeister ja urokset De Brouwer. Nessa sai exelentin, moitteita silmistä, saisi olla hieman tummemmat ja inansa pehmeästä selästä. Isossa kehässä tuomari sitten sanoi kolleegalleen niistä silmistä ja selästä, mutta silti se voisi olla hänen mielestään sel. Jacgues kävi kurkkaamassa Nessan silmiä ja sanoi, joo ne voisi olla vähän tummemmat. Siinä hetken pohdittuaan antoi meidän jäädä vielä kehään :) Kun kaikki koirat oli käyty läpi ja juoksutettu, pudottivat vielä muutaman koiran ennen kuin yhdessä juostiin kehää ympäri. Siinä ei sitten tainnut enää kukaan pudota (toisin kun joillakin uroksilla häntä nousi liiaksi) ja loput saivat selectionne arvon :)

Nessan arvostelu

 Mitat vähän heittää edellisestä selectionnesta, korkeus, pituus ja pään mitat oli pienentynyt.

SE Sel Nessa :-)

Eilen käytiin jälkikokeessa kokeilemassa kolmosluokkaa. Koe alkoi tottiksella ja lämpöä oli noin 29 astetta. Meidän suoritusvuorolla tuli sitten ukkoskuuro, ihan hyvä, lämpötila laski  noin 10 astetta. Tottis meni muuten hyvin, paitsi: se seisoi istumisen, se törmäsi ensimmäisessä luoksetulossa. Se hiuksen hienosti varasti hyppynoudossa (mitä se ei ole koskaan tehnyt) ja A:lla kiivetessään liukastu märällä esteellä niin, että putosi harjalta alas. Sitä varmaan vähän sattui siinä rytäkässä ja käytiin sitten hakemassa kapula pois. Eteenmenossa meni ensimmäisellä käskyllä hitaasti maahan. Paikalla makuussa Nessa makasi kuulemma kaverin noutoihin asti hyvin. Sitten joku koira alkoi haukkumaan, kuulin että Nessa haukahti. Voi kettu, se ei kuulostanut kyllä yhtään hyvältä. Toinen koira haukkui taas ja Nessa haukahti. Kun vihdoin pääsin palaamaan sen luo, niin se KIERISKELI siellä märän leikatun nurmikun päällä. Siellä siis oli juur ajattu pidempi heinä matalaksi ja sillä oli ihan kunnon ruohotuppoja. Voitte arvata kuinka iloinen olin nähdessä mitä se siellä teki. Siinä sitten likomärkänä ja vittuuntuneena ajattelin, no onneksi ei tarvitse mennä maastoon, kun ei pisteet riitä, mutta yllätykseksi saatiin tottiksesta 71p.

Meidän janan vieressä oli suo ja suopursuja, haisee muuten tosi voimakkaalta ihan omaan nenäänkin. Nessa poikkesi janalta vähän vasemmalle ja minä kuljin janaa suoraan ja Nessakin siinä mielestäni vähän korjasi linjaa. Sitten lähti tuomari ja ratamestari. Olin että mitä nyt tapahtui, mä olin edelleen janalla. Päättelin kuitenkin, että sen jäljen on mentävä vasemmalle, koska Nessa siellä oli silloin kun ne lähti. No pyörittiin siellä täällä ja Nessa aina palasi janalle. Mä jotenkin ajattelin, että ihan varmaan se jälki kulkee siellä suolla, toisella kädellä oli semmoista niukasti sammaleitteitä kallioo ja varmaan alitajuisesti ohjasin se sinne suolle. Siellä suolla sitten rämmittiin ja tultiin polulle, missä Nessa teki kulman ja jatkoi polkua pitkin, ei suostunut hakemaan jälkeä polun yli ja niin me lähdettiin pois 0 keppiä taskussa.

Jäljen polkija kertoi, että jälki olisi mennyt siinä suonreunassa kallion päällä ja siitä olisi mennyt kulma kääntyen korkeammalle kallion päälle. Sanoi myös, että kun oli ollut jossain puolessa välissä jälkeä oli tullut ukkoskuuro ja oli kastellut hänetkin ihan likomäräksi. Mä en oikeesti keksi muuta syytä siihen jäljen löytymättömyyteen kuin että se poljettiin kuivalle, joka jälkeen tuli saavista kaataen vettä + sitten ne haisevat suopursut ja ne oli sitten liian vaikeita meidän osaamistasolle. Se oli sitten ensimmäinen jälki, mitä ei löydetty janalta. Nessan alokasluokan jälki silloin Kurikassa poljettiin ja ajettiin sateessa, sen se ajoi tosi hyvin, tuossa vaan oli se ero, että se poljettiin kuivalle, jonka jälkeen tuli sade.

Me saatiin janalta 38p, poimi kuulemma hienosti jäljen, tarkisti takajäljenkin ja jatkoi oikeeseen suuntaan...

No ei muutakun leukarintaan ja kohti uusia pettymyksiä, jos nyt pääsis vielä johonkin voi-kokeeseen, ei me nyt ihan niin huonoja olla, mitä eilinen antoi ymmärtää